Minulta meni melkein neljännesvuosisata, ennen kuin opin kunnolla arvostamaan nukkumista ja hyvää sänkyä niiden ansaitsemalla tavalla.
Olin aikoinaan huono nukahtamaan ja muutenkin suhtauduin oudon välinpitämättömästi nukkumiseen. Joskus jopa keksin, että voisin tuoda lisätunteja päivään tekemällä vähän enemmän duunia ja nukkumalla vähän vähemmän. Nykyään onneksi tiedän (ainakin välillä) paremmin ja osaan arvostaa nukkumista ihan uudella tavalla.
Silti aina nukkumiselle ei mukamas tunnu riittävän tarpeeksi aikaa. Vaikka kuinka tietäisi, että olisi taatusti hyödyllisempää ja virkistävämpää nukkua tunti enemmän kuin kupeksia ylhäällä nettiä selaten ja nenää kaivaen, ei aina malta mennä vuoteeseen ajoissa.
Hyvä sänky onneksi houkuttelee viettämään aikaa makuuasennossa. Ostin kesällä uuden sängyn entisen mennessä miehen mukaan erossa, enkä voinut kuvitellakaan hankkivani muunlaista sänkyä kuin futonia. Oma futonpatjani on kierrätettyä puuvillakuitua ja juuri sopivan jämäkkä. Selkäongelmia ei ole oikeastaan kummemmin ollut siirryttyäni futoniin viitisen vuotta sitten. Hieman päänvaivaahan raskas futonpatja aiheuttaa lakanoidenvaihdon yhteydessä, jolloin patja kannattaa kääntää ja rullata toviksi, jotta täyte pysyy hyvänä, mutta se on pieni vaiva hyvien unien vastineeksi.
Patjan ja rungon, jonka petsasin itse kuultovalkoiseksi, löysin Futonia-kaupasta. Samasta paikasta hankin myös Porin villan ja peitteen valmistamat lampaanvillatäytteiset peitot sekä puuvillaisen petauspatjan. Tuntuisi jokseensakin älyttömältä pistää rahaa kunnon patjaan ja olla kiinnittämättä huomiota muihin elementteihin sängyssä. Tilasin aina yhtä ystävällisen Mulperipuun kautta niin ikään Porin villan ja peitteen futon-tyynyt, jotka ovat ikään kuin minikokoiset futonpatjat pieluksiksi. Pöyheään tyynyyn tottuneelle ohut kova tyyny voi tuntua alkuun oudolta, mutta olen huomannut vuosien saatossa lopettaneeni turhanpäiväisen kieriskelyn, kun patja ja tyyny tukevat tarpeeksi eivätkä innosta pyörimään samalla tavalla kuin trampoliinimainen runkopatja.
Monesti kuulee ihmisten kiroavan sänkyjen hintoja. On kuitenkin melkoisen hassua, että ihmiset eivät ole valmiita maksamaan paljoa huonekalusta, jossa vietetään pitkiä aikoja ja todennäköisesti vuositolkulla. Pienen hintavertailun, tarjousten metsästämisen ja onnenkantamoisen jälkeen sain patjan, rungon, peitot, petauspatjan ja tyynyt reilulla tuhannella eurolla. Ei minusta mikään mahdoton hinta hyvistä unista, minun mielestäni.
Olen muuten innostunut futoneista sen verran, että yövieraatkaan eivät välty futonpropagandalta: varavuoteena toimiva tanskalaisen Innovationin sohvani nimittäin on sekin futonpatja. Ja on muuten ollut melkoisen mukavaa että on tällaiset investoinnit tehnyt, kun olen tänään lepuuttanut stressistä kärsivää kroppaa ja mieltä ja pötkötellyt ensin sohvalla ja sen jälkeen vuoteessa.