Näytin työkavereille kuvia olohuoneesta. "Onko tuo se IKEAn taso ja valkeat korkeakiiltoiset ovet?"
-Joo.
-Haluaisin saman, mutta pitäisi olla oveton, että voi käyttää kaukosäätimellä kaikkia laitteita. Ja minä haluan ne korkeakiiltoiset ovet.
-Sovittiin, että jos laitteita pitää käyttää, avataan ovi.
-Meillä ei menisi miehelle läpi!
-No jaa, tuossa telkkarissa ei tarvitse erikseen digiboksia. Ja kun siitä pikkukamarista nyt tuli tietsikkahuone eikä walk in closet, on ihan kohtuullista, että saan piilottaa rojut olohuoneen puolella.
Hieman vanhempi miespuolinen työkaverimme kuunteli keskusteluamme ilahtuneena. "Onpa mukava kuulla, että elektronisten laitteiden sijoittelu kodissa hiertää pariskuntia sukupolvesta toiseen!"
Eli siinä se nyt on, miehen uusi beibi. Sain valita kehyksien värin. Myönnetään, aika pieneen pakettiin saavat nykyisin tungettua 42 tuumaa.
Myös tilaamani kaksi valkoista Artekin 66-tuolia saapuivat. Nyt on sitten koivunvärinen ruokapöytä, kaksi mustaa tuolia ja nuo kaksi uutta valkoista. Jonain päivänä hankin vielä pari valkoista tuolia lisää sekä riippuvan lampun ruokailuryhmän yläpuolelle. Mietin pitkään, pitäisikö kaikki kuusi tuolia kerätä mustina, mutta en sitten halunnut niin synkkää kokonaisuutta. Neljä valkoista ja kaksi mustaa tuolia sopivat kivasti yhteen myös siinä tapauksessa, jos joku päivä jaksan sutia pöydän valkoiseksi.
Linssilude-eläin seurasi kuvauksia kameran toisella puolella. :) Sohva on IKEAn Karstad, lasilevyllä päällystetty taso samoin Ikeasta. Jalkalamppu on IKEAn PS-sarjaa ja ilmeisesti parhaillaan poistumassa valikoimasta. Olen iloinen, että ehdin napata itselleni yhden, muut Ikean valaisimet eivät oikein iske itselleni, mutta tuosta tykkään. Matto on Annon Pompula, virallisesti sävy on valkoinen, mutta kovin luonnonvalkoiselta tuo täällä näyttää.
Huomatkaa kovin pienen näköinen entinen ruokapöytämme sohvan vieressä. :D Lisäksi ikkunalaudan hopeatarjotin Iittalan Festivo-kymttilänjalkoineen on mielestäni hieno. Ryöstin kokonaisuuden lapsuudenkodistani joululomalla. Tai itse asiassa ihan kysyin äidiltä, saisinko viedä esineet mukanani. "Saat, mutta se tarjotinhan on hirveä!". En raaskinut huijata äitiä, joten kerroin rehellisesti, että tuollaisille tarjottimille tehdyt asetelmat ovat nyt huippumuodikkaita. Onneksi äiti ei vieläkään ymmärtänyt ideaa, vaan paketoi iloisena tavarat minulle mukaan.;)
Paljon uutta, mutta myös jotakin vanhaa: minikokoinen kaappikello on isäni tekemä. Aito fiftarilipasto on isotätini peruja ja isäni kunnostama. Tässä asunnossa lipasto on ikään kuin palannut kotiin, rakas edesmennyt isotätini Anna nimittäin asui Tapiolassa Otsolahdentiellä. Vaikka olenkin Pohjois-Suomessa syntynyt ja varttunut, on minulla tällainen vanha side nykyiseen kotikaupunginosaani. :)
Ehkä joskus kerron teille enemmänkin Anna-tädistä. Tarinoita riittää ja muistelen niitä nykyisin useinkin kulkiessani Tapiolan keskustassa tai Otsolahdessa.
Näkymä olohuoneesta makuuhuoneeseen ja peräkamarin ovelle. Vasemmalla keittiö ja kylppäri, oikealla eteinen.
Herra ketusta on näemmä tullut pysyvä osa sisustusta. En sitten yhtään huomannut potkaista sitä pois kuvista.:D Ruusukimppu on kyllä paljon tyylikkäämpi sisustuselementti kuin sen alapuolelle kaappiin sijoitettu Xbox.;)
Musta kasa on rahi, joka odottaa täytettä. Jos rahin päällä haluaa kyetä istumaan, pitää se täyttää tyynyjen sijaan huovilla. Kiitos tästä vinkistä Vector Factoryn myyjälle! Sopivia huopia saa edullisesti Ikeasta, kun vain jaksaisi lähteä ostoksille.
Seuraava kehityskohde on String System. Itse asiassa se on jo muuttunut, mutta en ole vielä saanut kuvatuksi uutta kokonaisuutta. Ehkä ensi viikonloppuna. :)