Joulukuussa 2012 mielessäni pyöri tälläiset asiat. Miten kauas tuosta onkaan tultu?! Olin saanut tilattua meille ruokapöydän josta edelleen pidän valtavasti, enkä olisi parempaan valintaan voinut päätyä. Päädyin teettämään valkoisen lankkupöydän omien mittojen ja mallien mukaisesti Romuritarin kautta. En voi kuin suositella! Pöytä valmistui täysin ajallaan, valtavan kauniina ja sen tekijä toimitti pöydän meille perille saakka. Jos joskus vielä sisustan uutta kotia, saatan teettää muitakin huonekaluja. Nyt tähän kotiin suurimmat huonekalut ovat jo löytyneet eikä uusille ole tarvetta. Pöytä on tosiaan melko massiivinen, 200x100cm, kuudelle hengelle aivan mainio.
Tuoleja mietittiin aikanaan pitkään ja monen näköistä pöydän ympäriltä löytyikin. Olen kuuluisa tuoleistani joita löytyy kotoamme monta. On eriväristä, -muotoista, -aikakausilta, puista ja muovista. Mutta lopulta päädyimme näihin.
Hankimme IKEAn Nils-tuoleja alunperin kuusi kappaletta. Kuitenkin ratkaisu tuntui jossain vaiheessa liian raskaalta joten vain kolme sai jäädä pöydän rinnalle (jos tiedät jonkun jolla olisi kolmelle muulle käyttöä niin laita viestiä!). Mustat tuolit taas ovat omista kätköistäni, ne sain kun isoisäni kuoli vuonna 2011. Alunperin tuolit olivat punertavan ruskeita, monta kymmentävuotta sitten kansakoulun huutokaupasta ostetut. Tuolit ovat itseasiassa ostanut isoäitini jota en koskaan ehtinyt tapaamaan hänen kuoltuaan jo kymmenen vuotta ennen omaa syntymääni. Silti jollain tapaa tuolit ovat muisto hänestä. Tiesin heti, että maalaan tuolit mustalla, mutta itse toteutukseen kuluikin muutama vuosi. Tuntuu kuin tuolit olisivat saaneet uuden elämän.
Yksi asia mitä ehdottomasti kaipaan tähän tilaan, on matto. Vaan millainen, onkin uusi ongelma. Pöytäryhmän ollessa näin suuri, ei pienistä matoista ole meille iloa. Maton tulisi myös olla kevyt ja helppohoitoinen. Vaihtoehdoissa onkin ollut muun muassa Tine K:n juuttimatto. Ideoita otetaan vastaan!