Jotain sinistä -blogin Sini kävi täällä ja meillä oli brunssi. Oi, mikä brunssi se olikaan!
Aurinko paistoi ja pöytä oli täynnä värikkäitä astioita!
Söimme Stokkan maalaisleipää, jonka päällä oli tuorejuustoa, kylmäsavulohta ja ruohosipulia. Ne muistuttivat niistä monista aamiaisista New Yorkissa, joilla söin paahdettuja ja näillä aineksilla päällystettyjä bageleita ja join monen monta kupillisista kahvia herätäkseni uuteen päivään.
Sini teki chiansiemenpuuroa: 4 rkl chiansiemeniä, 2,5 dl mantelimaitoa, vähän vaniljaa. Jääkaappiin yöksi, ja valmista tuli.
Pienissä kupeissa oli viipaloituja kasviksia hummuspedillä.
Ja jälkiruoaksi juustoja ja bebe-leivoksia, jotka muistan lapsuudestani. Silloin kyläilin usein mummolassani Pohjois-Haagassa. Siellä oli pieni leipomo, josta haimme mummun kanssa bebejä.
Tänään bebet jäivät syömättä. Pöydän alla piileksi varas. Äkkiä pöytä oli homejuustoa ja leivoksia vailla.
Joimme paljon kahvia, kävimme kävelyllä ulkona ja unelmoimme. Heittelimme toisillemme ideoita, inspiroiduimme ja saimme molemmat jotain uutta ajateltavaa ja vahvistusta haaveillemme.
On suuri onni, että ympärillä on näin ihania tyyppejä. Mietin sitä aika usein. Mistä oikein olen löytänyt nämä ihmiset? Onneksi löysin.
Kun Sini lähti kotiin, latasin kuvat koneelle ja melkein julkaisin ne sellaisenaan. Sitten kuitenkin emmin.
En aina ehdi sanoa paljon, kirjoittaa pitkiä tarinoita. Joskus on kivointa vain näyttää asioita. Kertoa se kuvin. Siinä tahtoisin kehittyä. Ja jos tahtoo jotain, on nähtävä vähän vaivaa.
Käsittelin kuvat sittenkin. Lisäsin vähän valoa, sen ilon, mikä päivässä oli.
Kivaa iltaa, tyypit!