Meidän alakertaan muutti uusi, antiikkinen, senkki. Isäni sai sen työkaveriltaan kun se ei ilmeisesti enää heille mahtunut ja iskäkään ei sitä sitten tarvinnut, joten se päätyi meille. Tälläisiä aarteita ei vain voi päästää ohi, jos vain suinkin on mahdollisuus ne kotiuttaa!
Tuossa oli aiemmin se antiikkisohva, mutta se oli siihen ihan liian iso ja teki tilan tosi ahtaaksi, joten annoimme sen Topin vanhemmille Tampereen asuntoon. Sohvan pari, nojatuoli, jäi kyllä vielä meidän makuuhuoneeseen ja vanha keinutuoli myös tuon Porin Matin toiselle puolelle. Porin Matistakin saisi varmasti tosi hienon, jos sen kunnostaisi.
Tämäkin senkki on kyllä iso, mutta mahtui tuohon onneksi ihan hyvin ja vie kuitenkin vähemmän tilaa kuin se sohva. Mieltymykseni näihin antiikkisenkkeihin ja -lipastoihin on saanut alkunsa kotoa, sillä iskä niitä on aina silloin tällöin jostain löytänyt ja kunnostanut. Jotenkin ne miellyttävät kovasti minun silmääni kaikkine kauniine yksityiskohtineen ja viimeistelyineen. Toki liika on on liikaa tässäkin ja tykkäänkin yhdistellä niitä modernimpaan sisustukseen.
Huomasin, että kaksi oikeanpuoleista kaappia on lukossa eikä meillä ole niihin avainta! Täytyy kysyä, josko sellainen löytyisi tai jos kaapit saisi jotenkin tiirikoitua auki. En tiedä sitten kauanko ne ovat lukossa olleet ja mitä kaapeista paljastuu, jos tosiaan ovat jo kauan olleet suljettuina! Ihan kivahan ne tietysti olisi saada auki kun tuota säilytystilaa ei koskaan ole liikaa.
Senkin pöytälevy on haljennut, mutta muuten se on vielä ihan ok-kunnossa. Muualta senkki on mielestäni tosi hyvässä kunnossa, mitä nyt peili on hieman haalistunut ja saanut muutamia tummia pilkkuja ajan kuluessa. Toisaalta tykkään kun näissä vanhoissa huonekaluissa nuo pinnat välillä vähän irvistelevät ja ovat kuluneita. Se tuo niihin juuri sitä vanhaa tunnelmaa. Tästä ainakin näkee, että se on oikeasti vanha kun tuo pöytälevy tosiaan irvistää ja peilikin on nähnyt vuosia. "Uusantiikista" en niinkään välitä, mutta nämä oikeasti vanhat huonekalut ovat kyllä sydäntä lähellä. Uusantiikilla tarkoitan huonekaluja, jotka on tehty näyttämään vanhoilta, mutta eivät kuitenkaan ole.
Tuon halkeaman saa varmaan ihan kivasti peittoon kaitaliinalla, jos siltä tuntuu. Mallasin siihen tuota joululahjaksi äitiltä saatua raidallista liinaa ja se voisi toimia ihan hyvin! Seinälle täytyy myös keksiä jotain. Meillä on yksi ylimääräinen peili varastossa, joten se varmaan voisi sopia tuohon. Seinällä oli ennen iskän minulle pienenä tekemä palapelitaulu. Sille täytyy myös keksiä uusi paikka, sillä se oli tuohon nyt liian iso! Taululla on kuitenkin niin paljon tunnearvoa, että haluan sen ehdottomasti johonkin laittaa.
Sellaista täällä tänään! Aleksanteri nukkuu, Sofia ja Topi ovat taas papan kanssa pilkillä. :) Mukavaa sunnuntaita kaikille!