Meillä on mielenkiintoinen lobbaajien debatti käynnissä kotona. Minä muistan autoreiteiltä kaikki vanhat talot ja venyttelen hartia-alueen lihaksia katsellessa niitä ohiajettaessa. Valitsen lenkkireitin optimoiden kivoja vanhoja taloja. (Onneksi asun alueella, jossa niitä on paljon!) Olen parantumaton renttutalojen ystävä. Haluan narisevat lattiat, vanhat ikkunat ja uunin.
Kesikko taas, no, hän ei ole vanhojen talojen ystävä. Hän ei pidä mistään vanhasta, ei liian herkästä ja tunnelmallisesta. Hän haluaa puhtaita linjoja, modernia, klassista. Hän on selvästi vaihtunut laitoksella, mutta rakastan häntä silti.
Yhtäkkiä tuota pientä Kesikkoa on viime aikoina viety asuntonäyttöihin lahojen lautojen, käsinpuhallettujen lasien ja natinaportaiden luokse. Meillä on perheensisäinen kriisi, tahtojen taisto. Ei mitään veristä, vaan hienovaraista politiikkaa. Omat aseeni ovat hieman järeämmät: "Minä olen sinun äitisi. Me vanhemmat päätämme, missä asumme, koska nyt on meidän vuoro. Me ei saatu valita asuntoa lapsena, joten nyt aikuisena meidän asuntoa ei valitse lapset." Myönnän, meillä on vanhempina etulyöntiasema.
Kesikko ei ole kuitenkaan lannistunut, vaan tulevan poliitikon elkein jatkaa hiljaista ja hidasta vastarintaa. Kun oma pää pyörii vanhan tahdissa, Kesikko antaa vastakomppia osoittelemalla valkoisia, vastavalmistuneita kivitaloja. Toi ois kiva. Just tollasen haluaisin. Miksi äiti sinusta tuo talo on ruma? NO EI SE OLE RUMA, MUTTA EN ITSE VALITSISI!
Kun surffailen Pinterestissä tai Oikotiellä, Kesikko kantaa eteeni piirtämiänsä pohjapiirroksia ja julkisivuleikkauksia. Niissä on paljon valkoista seinää ja suoria ikkunoita. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Lobbausta on kaikkialla arjessamme.
Lehtikerhon viikonloppuinen kokoontuminen taisi olla sisällöltään huolestuttava, koska lehdet nähtyään, typy pyysi minulta leikeltäväksi vanhan lehden ja hetken kuluttua toimitti oman lehtensä ratsattavaksi. "Moderni Koti" on aivan uutta lehtimarkkinoilla!
Räsymatto on kuulemma liikaa, mutta pörröinen on aina pop. (Tietenkin. Tyttäreni on seitsemän vuotta.)
"Tällainen huone pitää olla." Check.
Yleislinja on selvä: paljon valkoista ja selkeitä linjoja. Täytyy kyllä myöntää, että tällä kertaa lobbaus oli tuloksellista. Tytär osui media-alalla työskentelevää äitiä heikkoon kohtaan: brändäsi uuden lehtikonseptin. Auts.
Tämä ei ollut kuitenkaan vielä tässä - kahden lobbaajan taistelu jatkuu.