Eilen innostuin puljaamaan räsymattojen kanssa. Kannoin pikkumökistä sisälle, siirtelin ja vaihtelin mattoja. Jossain vaiheessa sain päähäni mielikuvan vaaleanpunaisesta räsymatosta...
Kyllä meillä semmoinen on, ainaki on ollu. Oiskohan se varastossa, jossaki laatikossa...
"Jykää, eikös meillä ole varastossa semmonen vaalanpunainen räsymatto?"
"Mmm, siellä on kuule niin paljon niitä mattoja, että varmasti niistä yks ainaki on vaaleanpunainen."
"Mie tarttisin sen. Ajattelin tuonne makkariin."
"No, mä voin yrittää etsiä sitä torstaina."
"Torstaina! Miks vasta torstaina?"
"Siks, ku silloin pitäis olla lämpimämpi ilma ku tänään. Siel on liian kylmä matonetsimisilma."
Torstaina, siihenhän on iäisyys! Mie tartten sen maton nyt heti. Ja se pittää kuitenki pestäki, niin kuivumiseenki mennee ainaki päivä. Höh!
"Ei, kyllä minun pittää saaha se ennen torstaita. Minäpä käyn vähän vilkasemassa, jos löytäisin sen ite sieltä."
Vedin mekkoni päälle Jykän untuvatakin ja työnsin paljaat jalkani kumppareihin, koska ne on helpoimmat pukea. Painelin ulkovarastoon. Siirtelin kamoja, kantelin pihalle roinaa ja tongin. Etsin ja etsin, kunnes vihdoin, miljoonan laatikon alta löysin etsimäni. Jes! Raahauduin maton kanssa varastosta pihalle ja katselin aikaansaannoksiani.
Voi helvetti, miten mie saan nuo kaikki tuonne takas? Paleleeki jo ihan pirusti, sormet on ihan kohmeessa ja jalat sinisenä. Ei tässä nyt jouda järjestelemään, kamat oven sisäpuolelle ja ovi kiinni vaan. Pakko päästä sisälle. Mie järkkään sen vaikka sitte ku on lämpimämpi päivä.
"Matto löyty! Sinne jäi tavaroita vähän vääriin paikkoihin, ku mulla tuli ihan sikakylmä. Koita näitä käsiäki, ei sormetkaan taivu kunnolla enää," työnsin sormet Jykän kaulaan.
"Et sitte hanskoja edes laittanu käteen?"
"No emmie ehtiny. Kyllä ne nyt lämpiää, ku pääsin sisälle."
"Ihan muutama tavara ei ole paikallaan, mutta kyllä ne ehtii järjestää sitte ku on lämpimämpää."
Tuota, tuota, Jykähän ei ole nähnyt varastoa minun käyntini jälkeen, se ei siis tiedä miltä siellä nyt näyttää. Tai siis tietää se varmaan ihan kohta, kun lukee kuitenkin tämän päivityksen... Mutta, minä lähden työkeikalle heti samasta oven raosta, kun se tulee kotiin, niin iltaan mennessä se on ehtinyt jo unohtaa tuon näyn. Toivottavasti. Tai sitten minä siivoan tuota varastoa tänään illalla kymmenen jälkeen...
Unohda, unohda, unohda!