Viimeisten parin päivän aikana on tullut sellainen fiilis, että mitäköhän hyvää olen tehnyt ansaitakseni niin ihania ystäviä. Tai no, totta puhuen tuo ajatus käy mielessäni säännöllisin väliajoin, mutta etenkin tässä alkuviikosta tunne on ollut jälleen pinnassa. Kaksi ystävääni nimittäin yllättivät minut toisistaan tietämättä tuomalla kummatkin minulle kukkia! Maanantaina kylässä kävi Lontoossa asuva kaverini Marko Samuli, joka yllätti minut täysin tuomalla sateisena alkaneeseen päivään vaaleanpunaisen kimpun (mitä nuo kukat ovat - minä en muista ja Marko Samuli unohti matkalla kukkakaupasta minun luokseni :D ). Se miten paljon iloa sain tuollaisesta pienestä asiasta, teki takuulla eleestä vaivan arvoista. <3
Eilen kylään tupsahti rakas ystäväni Krista, joka hänkin seisoa nökötti oveni takana kukkakimppu kourassaan! Hän kertoi nähneensä pirteät auringonkukat kukkakaupan ikkunassa ja ajatteli, että niistä tuli niin kesäfiilis tämän syksyisen sään keskellä, että päätti ostaa muutaman minua ilahduttamaan. Lisäksi ystävä hemmotteli minua vielä kakullakin. Mistä näitä ihania tyyppejä oikein tulee??? Hitsi vie, olen onnentyttö. :)
Ei tämä sateinen syyssää pelkästään huono asia ole, oikeastaan pidän syksystä. Vietimme eilen Kristan kanssa ensimmäistä syystunnelmointi-iltaa sytyttäen kynttilöitä ja lipitellen lakritsiteetä - ei sellaista tule kesäiltoina tehtyä. :) Mutta postauksen pointti oli, että ostakaa ystävillenne kukkia! Siitä tulee niin hyvä mieli, sekä antajalle että saajalle. Tai yllättäkää heidät jollakin muulla sympaattisella tavalla, joka voi olla mielikuvituksesta riippuen mitä vain: ihana tekstiviesti kesken työpäivän, yllättävä postikortti muuten vain, lippu hyvän bändin keikalle, kiva tuliainen vaikkei olisi reissussa ollutkaan tai ihan mitä vain. Ja jos kukaan ei osta sinulle kukkia, niin muista, että voit tehdä sen aina itse. Vaikutus on lähestulkoon sama. ;) Kyllä nimittäin tänäkin harmaana aamuna piristi nähdä nuo kesäisen keltaisina hehkuvat auringonkukat ikkunalaudalla.
