Eilen ne lähtivät, viimeisetkin vauvan rippeet tästä talosta.
Ja minä itkin.
Jykä ja Saana ei itkeneet, vaan purkivat innoissaan pinnasänkyä, joka kiikutettiin saman tien seuraavalle tarvitsijalle.
Olin haaveillut tämäntyylisestä lastensängystä (kuva lainattu netistä), mutta tajusin sen olevan hiukan hankala käytössä. Mikäli joudumme kykkimään sängynlaidalla paljonkin iltaisin, on tuon sängyn reunalla tuskaista istuskella, koska siinä on reunat.
Piipahdimme Ikeassa (ihan vain silkkipaperia ostamassa) ja jumitimme lastensänkyosastolle. Sieltä löytyi simppeli, toimiva, edullinen sänky ja mukava patja, joten päätimme kaapata ne mukaamme. Koska kyse on tosiaan tuollaisesta "välisängystä" emme halunneet käyttää itse sängyn runkoon suuria summia rahaa (ei sen puoleen, että just nyt olisi ollutkaan ylimääräistä, mitä tuhlata), sillä muutaman vuoden päästä pitää kuitenkin hankkia isompi sänky.
Jostain käsittämättömästä syystä, minä tykkään tästä sängystä tosi paljon. Vähän kyllä ihmetyttää miksi, sillä oikeastaanhan tuo on tosi perus tylsä. Ehkä se johtuu siitä, kun sängyn päällä on paljon väriä, niin tuo hillitty runko vähän rauhoittaa tunnelmaa... Ja muutenkin pieni askeettisuus miellyttää minun sisustussilmää nykyisin kovasti.
Vaikka pinnasängyn purkaminen oli minulle yllättävän kova paikka, toinen puoli minusta oli innoissaan ja jännittynyt. Jännitin ihan hirveästi sitä, miten Saana suhtautuu uuteen sänkyynsä.
Meijän Rimpiläinenhän oli aivan innoissaan ison tytön sängystä.
Hyppi, pomppi ja kölli sängyllä pitkin iltaa ja hoki:
"Ihana! Ihana! Ihana!"
Kunnes nukkumaanmenoaika koitti.
"Byää, yhyy, äitii, isii!!"
Ei siinä auttanut kun Jykän kanssa vuoron perään tönöttää sängynreunalla, silittää, hyssytellä ja laulaa. Yleensä Saanan nukuttamiseen menee pari unilaulua. Eilen meni tunti ja tsiljoona unilaulua.
Nonni, ja näin meikäläisestä tehtiin vieressämakaaja."Suljen ihanan soittoorasian..."Voi paskan paska!Saiskohan sen pinniksen vielä haettua takas, jos tästä ei tuu mittään??"kierrän lauluni kippuuraan..."Lapsi raukkaki ihan ahistunu."Muiston mukavan taskuun taputan..."Kaikkia sitä pittää meijänki hössöttää, ois annettu nukkua vaan pinnasängyssä, ku kerran viihty siinä."Lallallalala, lallallalala, lallallaa".
Näissä mietteissä meni tunteroinen. Onneksi pitkän hyssyttelysession jälkeen, tyttö kuitenkin nukkui aamuun saakka uudessa sängyssään.
Saapä nähdä mitä tämä ilta tuo tullessaan, lähdetäänkö ruinaamaan pinnasänkyä kaverilta takaisin...