Jos ette ole sitä vielä muualta kuulleet, voin paljastaa, että syksyn uusi, kuuma sisustustrendi ainakin tässä taloudessa on The Potta - keskellä olohuonetta.
Luin viime viikolla Tommin postauksen sekä sitä seuranneen kommenttiketjun kestovaipoista ja potista (ynnä muusta aiheeseen liittyvästä) ja huomasin unohtaneeni koko pottahomman. Tai ainakin olin ajatellut Tytön olevan aivan liian nuori moiseen touhuun. Jo samana päivänä päätin kokeilla onneani, pysyykö Tyttö ylipäätään paikallaan potan päällä.
Pitäisi varmaan laittaa lotto vetämään, sillä monta kuukautta vessan nurkassa pölyyntyneeseen pottaan osui heti jättipotti.
"Kakka! Potassa on Kakka! Katso Tyttö miten hieno kakka tuli pottaan! Tosi hienosti!"
Huomaan hihkuvani ja taputtavani keskellä olohuonetta. Tyttö katsoo hetken ilmeisen sekopäistä äitiään ja alkaa itsekin taputtaa innoissaan.
Kuten arvelinkin, liikkuvaisen Tytön istuttaminen Potalle vaati muutamia pikku niksejä. Aluksi vaikutti, että Tytön mielestä Potta on ensisijaisestinäppärä kiipeilyteline, josta on kiva kurkotella kohti lattiaa. Kätevänä emäntänä ratkasin pulman pikkujakkaran, rusinoiden ja television avulla: potta keskelle olohuonetta televisioon päin, jakkara portiksi potan eteen ja rusinat jakkaralle. Siinä Tyttö nyt istuu rusinoita napostellen, kirjoja selaillen tai osoitellen naureskellen aamuteeveen setiä.
Otollisimmat ajat potalla viihymiseen ovat ennen ja jälkeen aamupuuron, sekä molempien päiväunien jälkeen. Useimmiten istunto tuottaa myös tuloksia. Käytettyjen vaippojen määrä ei ole vielä vähentynyt merkittävästi, mutta onhan se huomattavasti mukavampaa irrottaa kakka potasta, kuin vaipasta. Erittäin hajuherkkä äiti-ihminen osaa arvostaa suuresti tätä uutta järjestelyä. Täysin kuivaan elämään on toki vielä pitkä matka, mutta tavoite olisi saada isommat ja haisevammat tuotokset osumaan pottaan.
Koko pottahomma on tuntunut taas jotenkin liian helpolta. Tiedättekö tunteen? Muistatteko kuinka yömaidosta vieroittaminen sujui. Aivan liian helposti sekin. Luulin, että kaikki tämäkin olisi jotenkin vaikeampaa. Tai sitten meillä on vaan käynyt ihan mieletön munkki näiden herkkyyskausien ja kehitysloikkien kanssa. Pitänee jatkossakin luottaa omaan, "musta tuntuu"- ajoitukseen, kun näin hyvin on pärjätty tähänkin asti.
Mutta mitä olisikaan potalla istuminen ilman pientä draamaa? Tämän aamun pottailuun (tälle pitää keksiä jokin muu sana) sitä toi uutisissa haastateltu Usain Bolt. Tyttö ei ole tainnut liikkua vielä kovin monikansallisessa seurassa, kun tummempi kanssaihminen sai Tytössä aikaan alahuulenväpätystä, osoittelua ja itkukohtauksen.
Nyt päivän löyhässä aikataulussamme on siis uusi ohjelmanumero, the Potta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että "Tullaan kun Tyttö herää.", "Pitää ehtiä kotiin päiväunille." ja "Kun silloin on ruoka-aika"- fraasien rinnalle uudet "Onko teillä pottaa?" ja "Voidaan lähteä kun Tyttö on käynyt potalla."-lausekkeet. Huoh. Pitäisikö mennä niin pitkälle, että hommataan oma varapotta takakonttiin? :D
Loppuun vielä pieni päiväunikatsaus:
Kerroinko muuten jo, että olemme palanneet takaisin kaksiin päiväuniin? Liikkuminen ja kyläilyt mutkistuvat taas hieman, mutta on ne aamu- ja iltapäivän rauhalliset hetket sen arvoisia. Yksien unien rytmi kesti noin viikon, jonka aikana ikenen puhkaisi kolme uutta hammasta. Hampaiden puhjettua päiväunet ovat pidentyneet ja nukahtaminen on ollut huomattavasti helpompaa.