Melekee hävettää tulla tänne turisemaan. Olen nukkunut, syönyt ja odottanut. Ja odotan edelleen.
Tännää ollaa tasan 39 viikon virstanpylväällä ja minä tuijotan päivästä toiseen kattoa. Tuijottamisen tuoksinnassa yritän manipuloida bebeä syntymään mahdollisimman pian ja samalla koitan keksiä jotain fiksumpaa tekemistä - kumpikaan ei ole tuottanu vielä tulosta. No, ainaki nyt ymmärrän hyvin sanontaa "Odottavan aika on pitkä" ja voisin vaikka vannoa että fraasi on saanut alkunsa juuri raskaana olevista odottajista.
Alan joka tapauksessa olla tylsistyny ja kärsimätön. Siitä huolimatta, onhan näitä seiniä aivan mukavaki tuijotella.
Että terkkuja vaan sängyn pohjalla makailevalta pallokalalta.