Kerroin muutama viikko takaperin, että olin käynyt huutokaupassa. Kerroin myös, kuinka siellä oli pistänyt silmiini eräs juttu. Esine, jonka olisin voinut todellakin kuvitella hankkivani, tai siis huutavani, jos meillä vain olisi ollut tilaa sille. Koska jouduin lähtemään pojan kanssa kesken kaiken huutokaupasta kotiin, en tiedä, päätyikö tuo aarre pakkomielle mahdollisesti jonkun toisen matkaan.
Mutta siis se, mikä siellä huutokaupassa niin paljon kiinnosti ja aiheutti ajatusten harhailuja, oli...
...musta nahkasohva!
Eikä se ollut mikä tahansa tusinasohva, vaan sellainen kunnon vanha, vintage-tyylinen nahkasohva. Siellä se nökötti tukevasti erään tilan takaseinällä. Harmillisesti sen verran poikittain, ettei sitä päässyt kunnolla ihailemaan edestäpäin - saati, että sitä olisi ollut mahdollista koeistua. Mutta hieno se oli.
Aivan tällainen se huutokaupan sohva ei ollut. Mutta mielelläni kelpuuttaisin tämän Yrjö Kukkapuron Ateljee-sohvan. Ihan milloin tahansa. (Kuva täältä)
* * *
Ajattelin siellä huutokaupassa kierrellessäni, että jos elämäntilanteeni olisi toinen, eli jos
asuisin yksin, ja
etsisin mahdollisesti uutta sohvaa,
olisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä hankkinut sen ihanuuden itselleni - hinnalla millä hyvänsä (no, edellyttäen tietenkin, että minulla todella olisi ollut varaa maksaa siitä mitä tahansa).
Tai vaihtoehtoisesti: jos tilanne olisi se, että meidän nykyisessä kodissamme löytyisi sohvanmentävä aukko jostakin, olisin myös siinä tapauksessa ollut mitä todennäköisimmin vakavasti huutamassa sitä mustaa komistusts meille. Tosin siinä olisi pitänyt ensin käydä erittäin nopea puhelinneuvottelu miehen kanssa sekä yrittää samalla kääntää hänen mielensä (hienojen ja vanhojen) nahkasohvien puolelle. Kun jostain syystä minä olen se ainoa meidän taloudessa, joka tuntuu ymmärtävän vintage-huonekalujen ja -esineiden päälle...
Mutta, mutta. Eipä päätynyt meille, ei, se hieno nahkainen huonekalu. Harmitus oli jonkinmoinen. Harvoin kun sitä onnistuu törmäämään sellaisiin sohviin.
Tämä sohva on melko massiivinen, mutta silti kuitenkin houkutteleva ja puoleensa vetävä. (Kuva täältä)
* * *
Näin jälkikäteen kun olen muistellut huutokauppapäivää, mieleeni on noussut hämärä mielikuva ja ajatus siitä, että nahkasohva ei välttämättä olisikaan ollut kaupan. Kun siinä sohvan vieressä kulki sellainen punainen nauha estämässä kulkua. Tosin saattoihan olla, että se nauha oli tarkoitettu suojelemaan siinä vieressä ollutta sänkyä. Kuka nyt sitten tietää, mikä sen nauhan tarkoitus loppupeleissä oli. Mutta saattoihan siis hyvinkin olla, että se koko sohva ei edes kuulunut huutokaupattavien tavaroiden joukkoon. Eli että en olisikaan menettänyt mitään.
Toiveajattelua, toiveajattelua...
Myös tämäntyyppiset sohvat miellyttävät ja kiinnostavat kovasti. Harmi vaan, että niitäkin harvemmin sattuu kohdalle. (Kuva täältä)
* * *
Huutokaupan jälkeen olen aina silloin tällöin maanisesti googlannut vanhoja design-/vintage-nahkasohvia. Pakkomielteeni ja kiinnostukseni niitä kohtaan on kasvanut sitä myötä, mitä enemmän olen jaksanut etsiä ja katsella erilaisia sohvakuvia.
Eli minulla on siis tällä hetkellä aika suuri, ellei jopa äärimmäisyyksiin paisuva, halu saada vanha, hieno, nahkainen sohva.
Koska näin tapahtuu? En todellakaan osaa sanoa. Mutta luotan siihen, että haaveet toteutuvat jossain vaiheessa. Unelmoinhan vuosia sitten esimerkiksi asuvani rintamamiestalossa. Ja tällä hetkellä eräs sellainen on minun ikioma kotini.
:)