Työt ovat alkaneet, aamut ovat vaikeita eikä kotia ehdi siivota ikinä. Ruskan ajan ollaan myös viikonloput töissä joten niitäkään ei voi pyhittää mitä ihmeellisimmistä paikoista löytyvien vaatteiden keräämiselle, imuroinnille, tiskikoneen täyttämiselle/tyhjentämiselle tai muille kamalille kotitöille. Ja kun töistä kotiin pääsee niin ei jaksa. Ei todellakaan jaksa.
Tämä nyt oli lähinnä alkuselittely sille ettei blogiinkaan kuvia ole saanut otettua. Koska koti on mitä kamalimmassa kunnossa. Ja yksi postaus todellisesta kodista riittää, tai on mahdollisesti jo liikaa, kaikille.
Mutta asiaan: kaksi kuutiota seinässä. Se on aiheena tänään. Eivätkä ne edes ole kuutioita mutta tarpeeksi lähelle muotokielensä osuu joten kutsun niitä sellaisiksi. Ne ovat Ikeasta. Ikean taide ei yleensä uppoa ihan noin periaatteellisesti, sillä tykkään tukea taidetta joka on käsin tehtyä ja jota tehdessä joku on tuntenut jotain. Mutta nämä kuutiot annoin itseni ostaa koska söpön pienet ja kivan väriset. Tärkeintähän on että ostaja tuntee taidetta ostaessa jotain. Nämä nähdessäni tunsin söpöyttä.
Niiden yläpuolella oleva tupasvilla-aiheinen taulu taas on isäni aikoinaan maalaama, ja pelastin sen roskalavalle joutumiselta. Sopii pinkkiin seinään täydellisesti! Vasemmalla näkyvälle harmaalle seinälle haluaisin ostaa jonkun ison ja värikkään taideteoksen mutta sellaisen löytäminen onkin helpommin sanottu kuin ostettu. Ja tässä lähiaikoina toki olisi rahaa tuhlattavana muuhunkin kuin taiteeseen, joten täytyy ehkä väliaikaisratkaisuksi ripustaa iso koulukartta harmautta peittämään.
Loppuun vielä auringossa köllöttelevä Hilla rakkaan donitsinsa lähellä:
