Murheenkryyni. Hauska sana, mutta melko kuvaava, kun mietin olohuoneemme nurkassa nököttävää nahkatuolia. Tuoli on Artun ja muuttaessamme yhteiseen kotiin toivoin salaa, että tuolille tapahtuisi jokin onnettomuus. Se olisi voinut vaikkapa tippua muuttokuormasta ja hajota korjauskelvottomaksi mössöksi. Mutta ei. Tuoli pääsi ilman kolhuja uuteen osoitteeseen.
Ennen yhteen muuttamista vihjailin varovaisesti, että tuolin ei välttämättä tarvitsisi muuttaa Artun mukana. Ruskea nahka ja poikamiesboksi-viba ei puhutellut minua, eikä tuoli istunut suunnitelmaani olohuoneen sisustuksesta. Arttu kuitenkin puolusti rakasta tuoliaan viimeiseen asti ja Artun kaveritkin viestittivät vahvasti, että jos tuolia ei hyväksytä, voi muijan laittaa saman tien vaihtoon. Eihän siinä auttanut muu kuin taipua. Ja myönnettävä se on: tuolissa on todella mukava istua.
Muuton jälkeen puhuimme tuolin uudelleen verhoilusta; ehkä musta nahka istuisi olohuoneeseemme vähän paremmin. Jatkoin silti salaa haaveilua, että tuoli jollakin lailla tuhoutuisi.
Ensimmäisen kuukauden Arttu vietti olohuoneessa ollessaan tiiviisti nahkatuolissaan. Sitten kotiin saapui uusi sohva ja tuoli on jäänyt melko käyttämättömäksi. Pehmoinen ja upottava sohva on yllättävän mukava ja viime viikolla Arttu yllätti minut, kun jälleen kerran otin puheeksi tuolin ja siitä luopumisen. Artun puolesta tuolista voitaisiin luopua, jos tilalle ostetaan joku mukava nojatuoli. Saatoin vähän kiljaista riemusta ja tuosta illasta lähtien olen selannut huonekaluliikkeiden nettisivuja tähtäimessä uusi nojatuoli.
Toinen murheenkryyni olohuoneessa on tuo seinä. Tauluja pitäisi saada pikaisesti kiinnitettyä, kuvat vain puuttuvat... Mutta kaikki aikanaan. Meillä on jo muutamia ideoita, mitä kehyksiin laitetaan. Kerromme tästä projektista sitten aikanaan.
Mielestäni massiivinen sohvamme kaipaisi rinnalleen jotakin rennon siroa, muodoltaan ehdottomasti melko skarppia. Sohva on todella iso ja pehmoinen ja hallitsee ansaitusti koko olohuonetta. Nojatuoli saisi tuoda vähän kontrastia, joko muodollaan tai värityksellään.
Alla on joitakin tuoleja, joita olen viime päivinä katsellut. Mikään näistä ei ole ehdoton lempparini ja jatkamme etsintöjä rauhassa, kunnes täydellinen yksilö löytyy. Tuolin väriäkään ei ole lyöty vielä lukkoon. Yleensä kallistun aina tuttujen ja turvallisten mustan ja harmaan kannalle, mutta nyt olohuoneemme on niin suuri, että väriläiskä nurkassa ei olisi huono idea.
Jos sinulla on jokin ehdotus olohuoneemme piristäjäksi, kerro ihmeessä!
Nina
Joo, ilmeisesti koko kesän kestänyt keskioluen lipitys on pehmentänyt pääni lopullisesti. Ensin tämä blogi (joka on henkilökohtainen murheenkryyni) ja sitten vielä tämä nojatuoli-episodi. Miten niin muka ruma tuoli? Miten niin ei sovi arvon neidin sisustukseen? Mukavuus ennen estetiikkaa, ainakin mitä nojatuoleihin tulee. Siitä verhoilusta on ollut puhetta. Yllättäen oma ideani ei mennyt läpi. Kuinka reteetä se nyt olisi jos tuolissa komeilisi leopardi-kuosi! Myös Batman-logo kävi mielessä, mutta sitä en tainnut edes uskaltaa ehdottaa. Ja vaikka tuoli nyt lähtisi, se ei todellakaan tarkoita, että tässä ollaan tossun alla (eng. pussy whipped) vaan ehkä tällä kompromissilla saa tienattua itselleen ylimääräisen viikonlopun kavereiden kanssa.
Arttu