Koti on täynnä esineitä joilla on jonkinlainen järkevä käyttötarkoitus. Siksi olen päättänyt omistaa keittiön valkoisen hyllyn turhuuden markkinoille, siihen tulee pelkästään viusaalisesti miellyttäviä tavaroita. Hylly on vanha, muistan kuinka kaksi tällaista valkoista rimpulahyllyä isosiskojeni huoneissa tönötti. Toinen on nyt vanhemman siskoni tyttären huoneessa, toinen minun keittiössäni. Hylly on vaappuva ja vellova, senkin käyttötarkoitus on vain olla kauniina keittiön keltaista tapettia vasten.
Arabian maustepurkit pääsivät kaapeista jonne ne oli sullottu pitkäksi venähtänyttä tapettiprojektin loppumista odottamaan. Perjantaina, Emmerdalen ja kahvikupillisen jälkeen oli aika ne esille ottaa, hellästi pölyt pyyhkiä ja tyhjentää ylin hylly niitä varten.
Pienempiä purnukoita oli vain kolme ja se loi pienen epätasapainon hyllyn Feng Shuihin, joten yllätys-elementiksi laitoin Portugalin kukon. Ettei liian hempeäksi mene.
Hylly tosiaan on niin vanha ja heiveröinen että sen seuraksi piti pari naulaa laittaa tueksi, jottei Arabiat tule rymisten alas. Sinitiaisen pään julmasti lävistin.
One down, three to go. Tuon yhdenkin hyllyn järjestykseen saamisesta tuli niin hyvälle mielelle että voisi kuvitella minun tehneen suuremmankin urotyön. Myönnettäköön, siltä se tuntuukin. Se hyvä tässä kroonisessa epäjärjestelmällisyydessä on: pienikin, jopa yhden hyllyn kokoinen järjestys tuntuu henkilökohtaiselta voitolta.