Jostain kumman syystä heräsin sunnuntaina kello seitsemän. Aurinko jo paistoi kauniisti, mutta keittiöstä kantautui hippasen epämielittävä tuoksu viime yön juhlista. Niinpä pomppasin ylös ja tartuin harjan varteen. Keräsin pullot pussiin, siistin ja puunasin pöydät ja tuolit, heti helpotti! Siinä yksin hetken zombina pyöriessä ja täydellistä hiljaisuutta ihmetellessä nappasin vähän kuvia. Stemmasin testin vuoksi vielä lainatuoleja keittiön pöydän ympärille, tykkäsin ja niin tykkäsi mieskin. Harkitaan nyt vakavasti tuoleja terassille, sopisi talomme aikakauden arkkitehtuuriin täydelliseti, bongasin Pantoneita ainakin Vepsäläiseltä.
Olohuoneessa vaihtui taas järjestys ja nyt kokosin kaikki kivat taulut yhdelle tyhjälle seinälle, hyvä idis muuten. Niin kuin olen ennenkin maininnut, niin tykkään vähän keskeneräisestä fiiliksestä kotona ja sitä nuo seinään nojaavat taulut tuovat. Toistaiseksi ovat myös pysyneet jopa pystyssä, vaikka kotoa löytyykin kaksi touhutoopea.
Minun pitänee hommata jokin laajakuvalinssi, jotta talon muoto avautuisi teille ehkä paremmin. Ruokapöytäkuvasta oikealla on takkahuone ja takkahuoneesta mennäänkin sitten toiseen osaan taloa, jossa on makuuhuoneet, kylppäri, kodinhoitohuone ja pikkukomero. Talo on suurinpiirtein L:n muotoinen.
Hei, aloinpahan funtsimaan oman kodin esittelyä vähän syvällisemmin. Tiedän, että koti on monelle niin pyhä ja intiimi paikka, ettei sitä ikinä esittelisi julkisesti tai lähtisi kuvauttamaan vaikkapa sisustuslehteen. Tässä kohtaa toki tullaan siihen, että kaikki me ihmiset ollaan erilaisia. Minä kuitenkin tuumin sen niin, että tämä on vain ja ainoastaan materiaalia. Jaan intohimoni sisustamiseen teidän kanssanne, mutta elämä sen sisällä, ihmisistä puhumattakaan on taas tietoisesti jätetty vähän ulkopuolelle.
Olisitteko te valmiita esittelemään kotianne julkisesti?
