Olen haaveillut Iittalan Lantern-lampusta jo jonkin aikaa. Kävelyllä keskustassa pysähdyin ihailemaan sitä Espan lippulaivaliikkeen ikkunasta ja Juhani ilmeisesti kirjoitti näkymättömään muistivihkoonsa tämän toiveeni. Ylläripaketista paljastui sitten juuri oikea malli oikeassa koossa, kyllä minua nyt hemmotellaan ihan pilalle..
Jotakin muuta on myös muuttanut lähes viralliseksi osaksi sisustusta. On ilmeisesti turhaa haaveilla mukavasta ruokailuryhmästä parvekkeella, siellä nimittäin majailee jo kaksi fillaria. Tila loppuu kesken.. Uusi vintage-Crescent on onneksi niin nätti, että on erittäin tervetullut osa sisustusta.
Koti, rakas koti. Kohta on onneksi syksy ja voi hengailla kotosalla niin paljon kuin lystää ilman huonoa omatuntoa kesän tuhlaamisesta. Sytytän uuden lampun ja laitan villasukat jalkaan. Keitän teetä ja hauduttelen uunissa patoja. Siihen saakka fiilistelen iltavaloa, ei hullumpi sekään.
Translation: Orange is the new black.