Järjestin tänään illanistujaiset asunnossani. Olen hirveän huono taltuttamaan sotkua, yleensä kaikki pöytäpinnat ovat täynnä ylimääräistä sälää, jolle en keksi paikkaa, joten olin suunnitellut käyttäväni pari tuntia sälän piiloittamiseen ennen vieraiden tuloa.
Eräs vieras, rakas ystäväni, halusi minun tulevan viettämään kesää ennen illanistujaisia. Kaikki se siivo painoi takaraivoani ja yritin kieltäytyä ja omistautua siivoukselle, mutta onnistuimme pääsemään sellaiseen sopimukseen, että kesän vieton jälkeen hän petää särkyni samalla kun minä tiskaan ja kaikki muu saa luvan olla niin kuin onkin, sillä kaikilla ystävistämme on joskus jotain sotkua.
Lopputulos oli se, että kun olin vihdoin ja viimein saanut viimeisen astian kuivauskaappiin, oli paitsi normaalisti muhkurainen sänkyni kuin hotellisiivoojan petaama, myös kaikki se ylimääräinen sälä kadonnut ja tilalla oli kauniita tuikkuja sun muita sisustus tilpehöörejä joita en edes muistanut omistavani.
Samalla kun tuijotin näkyä suu amollaan, ystäväni liehui rätti kädessään keittiöön ja totesi, ettei välttämättä jaksa enää siivota.
Tarinan opetus: minulla on mahtavia ystäviä.