Lähdin pääsiäisen viettoon maalle vanhempieni luokse, pitkäksi viikonlopuksi luonnon helmaan. Aikani vierailulle ei olisi voinut olla parempi: nurmikko on alkanut vihertää ja koivuissa on jo pieni aavistus vihreistä silmuista, lupaus tulevasta kesästä.
Tänä aamuna makoilin vielä hetken sängyssä, ja kuuntelin, kun mustarastaat kujertelivat toisilleen satavuotisen talomme ohuiden ikkunoiden ulkopuolella. Entisen huoneeni ikkunasta näkee suuren vaahteran yläoksille, jossa linnut yleensä pitävät konserttiaan.
Tänä viikonloppuna tärkeintä onkin rentoutuminen. Olen nimittäin niitä ihmisiä, joiden päässä juoksee sata ajatusta aina samaan aikaan. Kun ajatukset pyörivät tarpeeksi kauan päässäni, ne jalostuvat stressiksi, joka alkaa ahdistaa ja painaa rinnassa. Siksi aionkin rauhoittua tänä viikonloppuna, hiljentää poukkoilevat ajatukseni ja nauttia perheeni seurasta.
Arkena kotona syödään tavallista perusruokaa, mutta juhlan tai erityisten pyhien tullen on hauskaa kattaa pöytä koreammaksi. Kokkaaminen ja leipominenkin on paljon hauskempaa, kun syöjiä on useampi. Tällä kertaa pitäydyin itse tosin kameran takana, ja nautin muiden aikaansaannoksista.
"Menu" koostui paistetusta karitsasta, hunajamarinoiduista porkkanoista, uuniperunoista ja salaatista. Tummanpuhuva punaviini sopi täydellisesti yhteen pehmeän lihan kanssa. Ruokapöydässä tarjottava viini saa aikaan itsessäni aina jotenkin juhlavan tunteen. Myös kattauksella on huomattava merkitys: kristallilasi tuntuu kädessä erilaiselta kuin tavallinen viinilasi.
Jälkiruoaksi nautimme perinteistä pääsiäisherkkua pashaa, joka olikin paljon makoisampaa kuin muistin. Sitruuna tuo juuri sopivasti kaivattua kirpeyttä ja raikkautta muuten makeaan rahkajälkiruokaan. Pohdimmekin, että pashaa voisi syödä muulloinkin kuin pääsiäisenä.
Aurinkoista pääsiäistä,
xo Hanna