Kävimme taannoin läpi mieheni ukin taiteellista tuotantoa. Hän oli lahjakas valokuvaaja, maalaaja ja käsillä tekijä ja vuosien varrella tuotoksia oli syntynyt siihen malliin. Silmiini osui joukosta nämä kaksi akvarellityötä, joissa minua viehättivät värit ja pehmeä tunnelma. Riikinkukko on vuodelta -88 ja Unelma vuodelta -89. Kävin laitattamassa töihin uudet kehykset ja nyt ne koristavat yläaulamme seiniä.
Minulla on taiteeseen hieman ristiriitainen suhtautuminen. Osaan arvostaa monenlaista, myös hyvin perinteistä maalaustaidetta sitä itsekin harrastaneena, mutta sisustuksellisessa mielessä miellyn monesti pelkistettyihin julisteprintteihin ja graafisiin juttuihin. Saatan ihastua johonkin räväkkään tauluun näyttelyssä tai galleriassa, mutta jotenkin en kuitenkaan näe sitä usein omalla seinälläni. Olen usein ehkä liiankin varovainen miettiessäni miten teos sopii kotimme sisustukseen.
Ajatuksen tasolla on kuitenkin ihan eri juttu omistaa jonkun käsityönä tekemiä teoksia kuin massapainettuja julisteita. Varsinkin jos taiteilija on itselle merkityksellinen. Ja jos ostaa taidetta sijoitusmielessä, on sillä tietysti väliä onko teos uniikkikappale vai onko samasta aiheesta monta sataa vedosta. Tietokoneella tehty taide on nykypäivää, enkä minä ole mikään sanomaan, että se olisi jotenkin vähäpätöisempää kuin suoraan paperille tuotettu. Mutta silti omasta mielestäni se taiteilijan siveltimellä tai muun välineen käsituntumalla luotu ainutkertainen teos on sitä taidetta omimmillaan.
Seinämme ovat melko pelkistetyt, mutta kyllä meiltä jonkin verran taidetta löytyy, myös niitä printtijulisteita. Tästä voisikin tehdä vaikka kokoomapostauksen. Tajusin juuri, että olohuoneemme iso Samuli Heimosen työ ei olekaan tainnut koskaan vilahtaa täällä blogissa. Taide ja sen mieltymykset ovat hyvin subjektiivinen ja henkilökohtainen juttu, mutta onhan se kiva nähdä mitä muiden seinillä roikkuu, eikö vain?
Millainen suhde teillä on taiteeseen? Onko sillä väliä koristaako seiniä ikean taulut vai uniikkiteokset?