Divaanisohva tai sohva jonka päällisessä on helma. Nukkalankamatto. Matolla matala sohvapöytä, jossa on muutama alahylly. Niinikään matala tv-taso, jossa muutama laatikosto. Seinustalla lokerikkohylly, jonka lokeroissa on (limittäin) jonkinlaisia koreja tai laatikoita. Oon nähnyt ja te kaikki ootte nähnyt lukuisia ja taas lukuisia tällasia olohuoneita. Ajan trendi, ajattelin, ihmisillä on kovin samanlainen maku.
Tänään olin elämäni ensimmäisen kerran Ikeassa ja opin, että "Ikea-koti" ei ookaan vaan termi, jonka muistan hämärästi Fight Clubista. Näin meinaa jälleen lukuisia em. olohuoneita. Ja nyt mua vähän hämmentää. Trendit. Tottahan se on, että eka kattoo että no ite en todellakaan ala kulkeen kadulla kalsareissa. Ja sit ei muuta käytäkään kun leggareita. Ja kun on ensin tikahtunut nauruun siitä, että kuulemma ysäri tulee muotiin, niin sit tikahtumisen ajattelee itekin collegen (kollari!) näyttävän ihan mallikelposelta edustuspaidalta. Mitä enemmän näkee, sitä paremmalta se näyttää. Silmä tottuu ja alkaa itekin tykkään kaikenlaisista vermeistä. Tai ainakaan ei hävetä käyttää niitä. Kodin kohdalla tää tuntuu kuitenkin vähän hassulta, kun sisustus on yleensä vähän pysyvämpää sorttia kun tietynlaiset pöksyt jalassa. Mietin, että miten tuntee omakseen ne samalla tavalla asetellut samat tavarat, joihin törmää naapureilla, kavereilla ja joka toisen blogin kuvissa. Vai onko Ikea-sisustuksen ajatuskin se, että se on kaikilla sama vuoden pari, ja sit mööpelit vaihtoon. Kun halvallahan niitä saa.
Ei siinä mittään (paitsi jos siihen oikeesti liittyy jatkuva ostelu ja pois heittäminen), kivahan se on kotonansa viihtyä oli se kellä millanen vaan. Mullahan ei edes oo mitään silmää, kalustus koostuu pitkälti jotakin kautta meille kiertäneistä tavaroista ja niistä miellyttävimmäks kootuista, eli varsinaisen makuasian perään tässä ei nyt olla. Tuntu vaan hauskalta huomata, että jaa täältä ne kaikki "trendikkäiden kotien" tutut kamat on.
En oikein nyt edes muista miksi me sinne lähdettiin, kai sitä toki voi jo useemman vuoden kotikaupungissa kököttäneessä kaupassa ihan muutenkin vaan käydä. Mitään me tosin ei ostettu, paitsi karkkia ja ruokaa. Kappas, aasinsilta ruokaan! Niin että ihan mentiin sitten lihapullia syömään. Kun ne on kuulemma niin maan mahtavia! Valaistumisen jälkeen tulee osio: pettymys. Siis anteeks vaan, mut pitikö siinä ateriassa olla jotain muutakin hienoo kun halpuus? Ei ne pahoja ollut, ihan söin lautasen tyhjäks, mutta muistaakseni kouluruokailuissa on ollut samoja pulleroita. Ehkä saatto olla omakin moka, että oon uskonut kaiken hehkutuksen tästä legendaarisesta (öö...) muonasta, ja kuvittelin saavani makuhermoja hiveleviä, taidokkaasti rapsakaks paistettuja erikoisen maukkaita laatulihiksiä. Että ens kerralla (varmaan pitäs sellanen lankkuhylly hankkia, kun seinässä on reiät edellisten asukkaiden –yllätys– samanlaisesta hyllystä) taidan tulla kotiin syömään. Ikea Familykin saa vielä odottaa.
