Ehdin jo surkutella, että en pysty ollenkaan osallistumaan Puutalobabyn reikäpäiseen pyykkitelinehaasteeseen, kun meillä pyykkitelinettä ei ole kaivettu esiin kuivausrummun tulon jälkeen - ja jos musta on kiinni, niin ei kaivetakaan! Lakanat, pikkuhousut, neuletakit ja farkut; kaikki pyörii siellä sulassa sovussa pesuohjelapuista sen kummempia piittaamatta. Tänään kuitenkin tajusin, että vaikka pyykkitelinettä ei ole, niin kyllähän meiltä pyykkitelineen lähisukulainen löytyy silti!
Tadaa! Aivan sairaan kaunis arkiasetelma: pölynimuri sitä meidän keskilattiaimurointia varten on jatkuvasti saatavilla, kun sitä ei välillä edes yritä piilottaa siivouskaappiin.
Mies myös eilen ilmoitti, että imuri aikoo pysyäkin sohvan alla niin kauan kun imurointi on hänen vastuullaan. Mitäpä minä siihen sitten voin sanoa? Että imuroin sitten itse? Niin paljon se imuri ei (ainakaan toistaiseksi) mua häiritse, että höynähtäisin vanhanaikaiseen. Joten olkoon tämä nyt sitten se meidän conversation piece, joka jokaisesta kodista pitää löytyä!