PuutalobabynKristaliina julkaisi pyykkitelinehaasteen, ja pakkohan siihen on vastata, koska itsepähän tätä pyysin...Enpä olisi hetki sitten uskonut, että esittelen blogissani tällaisia juttuja elämästäni!
Sisustusklassikoksi tituleerattu kodin "unohdettu" The Teline on tietenkin pyykkiteline.Voisi sanoa, että pyykkiteline on tyylikaluste, jonka olemassa oloa ei huomaa kuin vasta silloin, jos se puuttuu. Meiltä niitä löytyy kolme erilaista. Ensimmäinen on ihan perus-perusteline, valkoiseksi maalattua metallia. Hankimme sen kun lapsuuden kodeistamme Herra E:n kanssa muutimme yhteiseen kotiin nelisen vuotta sitten. Varmaan aika ensimmäisiä ostoksia, anoppi maksoi.
Yleensä suutun pyykkivuorelle noin kerran viikossa, ja silloin pesukone-parka joutuu koetukselle: ainakin kaksi koneellista peräkanaa. Herra E on kehittänyt kätevän tyylin kuivattaa nopeammin pyykkiä: kun pyykit on ensin ripustettu toisinpäin, kääntää hän noin tunnin kuluttua toisen puolen vaatteista ylöspäin. Näin ne kuivuvat nopeammin, ja ensimmäiset vaatteet saa narulta sopivasti pois ennen toista koneellista! Kesäisin siirrän telineen vielä keskemmäs olohuonetta, jotta ikkunasta tuleva auringon valo pääsee lämmittämään pyykkejä.
Katsokaa nyt, kuinka hyvin tämä teline tähän sopii: Telineen poikkipuista muodostuva raidoitus jatkuu kirjojen pystyraidoituksessa, ja valkoinen väri on tietysti vartavasten ajateltu kirjahyllyn ja maton kanssa yhteensopivaksi.
Jännä muuten huomata miten pyykkiteline, kuten muutkin huonekalut, etsivät hetken paikkaansa, ja jämähtävät sitten paikoilleen. Joskus on käynyt niin, että teline onkin ollut sentin lähempänä kulkuväylää, ja siihen on potkaissut varpaansa. Kun ei ollut omalla tutulla paikallaan. Kahden vuoden aikana olen siirtänyt telineen pois sille suunniteltuun seinän ja kaapin väliseen rakoon ehkä kaksi kertaa. Muuten se joutuu vieraiden tullessa aina vain makuuhuoneeseen, joko täynnä tai tyhjänä, ja makuuhuoneen ovi nopeasti kiinni. Helppo ja nopea siivoustyyli. (Sori anoppi, rikoin illuusiosi, ei meillä aina olekaan niiiiin siistiä kuin näyttää! :))
Olen myös huomannut, että tämä teline toimii mitä loistavimpana laskutasona: se kestää kirjoja, laukkuja, puhtaita vaatteita, hattuja, jumppapatjoja, mitä milloinkin. Toisinaan pelkään poikkilankojen lähtevän liitoksistaan, mutta ei, sitkeää ja sisukasta tekoa on kalusteemme.
Myöhemmin halusin meille myös sukkienkuivaustelineen, jollaista Herra E ei ollut muuten koskaan aiemmin nähnyt ja piti sitä aivan turhakkeena!!! Uskomatonta! Meillä on ollut sellainen lapsuudenkodissani aina ja olen kuvitellut, että sellainen on jokaisen kodin vakiokaluste. Väärässä olin. Sukat paritan edelleen tähän telineeseen (vain yhdestä kerroksesta kiinni, että kuivuu!), josta ne on helppo viikata kaappiin. En ole päätynyt vielä eriparisukkien käyttöön, vaikka pohtimisen aihetta sille antoi joskus Puutalobabyssa ollut postaus, jonka mukaan elämä on liian lyhyt sukkien parittamiseen.
Tämä teline hakee vielä paikkaansa, sillä se on kyllä helppo nostaa pois tieltä, mutta tosi hankala säilyttää missään! Meidän yksilössämme kaikki ketjujen lenkit tuppaavat irrota toisistaan ja sekös ärsyttää. Toivelistalla olisi sellainen uusi, josta ei irtoaisi pikkuosia. Ja joka sopisi paremmin sisustukseemme.(Ei voi olla totta, että sanoin tämän ääneen!) Kuka tekisi vaihtarit väriltään neutraalimpaan? :)
Iloa on tuottanut myös viimeinen kalusteemme, joka oli paikoilleen asennettuna tähän nykyiseen asuntoomme muuttaessamme, ja siihenkin mahtuu mukavasti lähes yksi koneellinen pyykkiä. Hukkatila koneen päältä on loistavasti hyödynnetty eikä tarvitse marssia kauemmas pyykkiä ripustamaan...
Tahtoo myös uuteen kotiin!
Ja jos tila loppuu kesken, aina voi kehittää väliaikaisia henkarisysteemejä:
Henkarissa roikkuva vaate vaihtuu, mutta henkari nököttää tuossa. Toimii samalla muuten 156senttiselle aivan loistavana yläkaapinavausvälineenä!
Näin. Nyt on blogihaastepostausneitsyys menetetty.