Valkoiset kukat ovat tällä hetkellä ihan lemppareita. Muistan lapsena pitäneeni tulppaaneja tylsinä, mutta nyt ne kuuluvat suosikkeihini.
Hypistelin eilen illalla kaupassa valkoista tulppaanikimppua, mutta Pihi-Vivi astui esiin ja kitisi päässäni että taas kuusi euroa, säästä ne, ei se koti noista kukista miksikään muutu. Joten annoin viimeiset valkoiset kukat niitä selvästi enemmän haluavalle naiselle ja tämän pikkuisille tytöille.
Onneksi annoin, sillä ystäväni saapui tunnin kuluttua ovelleni valtava tulppaanikimppu mukanaan.
J arvostaa juuri sellaista luksusta, johon itse harvoin viitsin satsata. Meidät molemmat oli ilmeisesti samaan aikaan vallannut kukkahimo, mutta siinä missä minä pihistelen, J kuittaa asian No pöh kymppi sinne tänne, noi on ihania! -lausahduksella. Ja niinhän ne ovat. Yritin selvästi huijata itseäni kauppareissulla, sillä kyllähän kukat muuttavat kotia kertaheitolla kauniimmaksi.
Sen todisti seuraavana ovesta sisään astuva ystävämme, jonka ensimmäinen vihastusta tulviva lause taisi olla No niin, totta kai sulla on täällä tuoreita kukkia.
