Rakastan sitä kun sohvanpäälliset ovat pesussa. Sohva näyttää (selkätyynyjä lukuunottamatta) aivan ihanalta, kutsuvalta ja kodikkaalta kun se on peitelty meidän rakkailla vilteillä.Mitä enemmän erilaisia vilttejä, sen parempi. Haluaisi vain makailla siellä kissa kainalossa ja lapsi toisessa ja tuijotella elokuvia ja syödä herkkuja. Tuntuu kuin koko olohuoneen tunnelmakin muuttuisi eloisammaksi ja tunnelmallisemmaksi. Olotila on jopa kuin ulkomailla. Tai vähintään piknikillä.
Mutta sitten todellisuus aina iskee ja päälliset ovat puhtaat sekä kuivat ja tuovat tylsän olomuotonsa sohvaan jonka jälkeen ainoat väripilkut ovat Vallilan ihanat ja värikkäät tyynyt.
Miksi siis emme pidä vilttejä sohvalla aina? En tiedä, en tosiaan tiedä. -Ehkä siksi kun niin ei vaan kuulu tehdä, -ehkä siksi että selkänojatyynyt näyttäisivät tyhmiltä omansa värisenä yksinään, -ehkä siksi että viltit pitää olla sitä varten että niihin kietoudutaan, -ehkä siksi että ne olisi aina täynnä kissankarvoja,-ehkä siksi että silloin kun päälliset on pesussa on ihana saada tämä tunne?
Oli se syy sitten mikä tahansa niin nyt taas nautin tästä ihanasta kodikkuudesta pari päivää...jopa niin paljon etten malttaisi lähteä pihalle vaikka aurinko siellä paistelee.. No kuitenkin, sohvanmakuista sunnuntaita meille ja kaikille muille ketkä siellä haluavat löhöillä.
