Vielä yhden kerran spämmään tätä kylppäriremppaa. Saatiin eilen yksi pieni, mutta merkittävä juttu kattoon kiinni eli suihkuverho on nyt paikoillaan ja meitsin osalta kylpyhuone on niin valmis kuin voi olla! Iso kiitos Couture & Views -blogin ihanalle Pialle, joka tuntee makuni ilmeisesti paremmin kuin minä itse. Käyttämättä jäänyt Ferm Livingin suihkuverho pääsi hyvään kotiin, enkä ole varmaan ainoa, kenen mielestä verho sopii tänne kuin nyrkki silmään. Uudelle verholle piti keksiä ripustustanko ja edellisen kylppäripostauksen eräälle kommentoijalle menee toinen suuri kiitos ideasta. Miksen itse tajunnut, että myös verhotangon voi rakentaa tällä samalla periaatteella kuin pyyhetelineen?!

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Verhotanko ja suihkuverho roikkuvat nyt iloisesti paikoillaan ja toimivat kuten pitääkin. Lattia kastui eilisen suihkuttelusession aikana murto-osan siitä, mitä vanhan suihkuseinän kanssa. Virtuaaliset yläfemmat!

Verho on paksua puuvillaa, joka on päällystetty vedenkestäväksi. Ei heilu, eikä takerru hanuriin. Huomaa taustalla myös uusi suihkupää ja freessi suihkuletku. Edellinen oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Pieniä muutoksia, mutta todella virkistäviä!

Verhotangoksi valitsin tällä kertaa 15 millistä sinkittyä kupariputkea ja liittimiksi samaa messinkiä kuin pyyhetelineessäkin. Verhon mukana tulleet metalliset nipsut ovat myös erittäin mieleeni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ainakin H&M Homelta saa vastaavia muutamalla eurolla.

Kylppärin monokromisuutta rikkomaan ostin päähänpistona Stokkalta NoMess:n kuparihenkareita ja S-koukkuja. Niissä on kätevä kuivattaa (Juhanin) hikisiä treenikamoja ja myöhemmin talvella myös pyykkejä. Tällä hetkellä pyykit kuivuvat parvekkeen trooppisissa olosuhteissa alta aikayksikön ja mikä parasta, poissa silmistä.

Tässä vielä kylppärin kokonaismuutos kuukauden takaiseen. Tervetuloa 2010-luvulle, oi minikokoinen kylpyhuoneeni!

Tänään varmistui taloyhtiön saunavuoron varaus. Luksusta! Kävin tsekkaamassa saunatilat ja ne eivät olleet ihan niin modernit kuin kylppärini nykyään. Jos iskee remppahimo, niin menen kellariin heilumaan Saumafixin ja kaakelimaalin kanssa haha!

Translation: No more renovating. WTF should I do next?!

Sataa. Syksy on tullut ja piha on sateen jäljiltä märkä. Samaisena kesäiltana kun siemailin roséviiniä ja löysin pihakeinuideoita Pinterestistä, löysin myös alla olevia leikkialueideoita. Pihahaaveet jäävät nyt ensi kesäksi, ja mietin tarvitsevatko 3- ja 5- vuotias vielä leikkialuetta. "Kaupungissa" asuneena marssimme aina lähimpään isoon leikkipuistoon, jossa tapasimme lasten kavereita sekä äitikavereita mutta täällä "maalla" on kiva puuhastella omalla pihalla, koska hommia riittää. Siksi on myös kiva, että lapsille riittää puuhaa..

Pienimmät poikamme ovat todella energisiä pakkauksia ja kovia kiipeilemään. Remontin purkuvaiheessa he kiipesivät kätevästi ison vaihtolavan ohuita tankoja pitkin ylös mutteivät onneksi hypänneet purkulavalle! Pojat toivovat myös jotakin kiipeilyseinää ja muuta liikuntapuuhaa tulevaan kotiimme. Toiveita kuunnellaan:)

Puiset leikkitelineet sopisivat hyvin metsämäiseen tonttiimme. Ainoa tasainen paikka on kuitenkin tontin alaosassa, mikä on aika kaukana itse talosta. Sinne voisi sijoittaa myös trampoliinin, joka on nyt sijoitettu rinteeseen.

Vai tarvitsevatko 3-, 5- ja 9- vuotias leikkialuetta? Olisi kiva nähdä myös teidän lukijoiden erilaisia leikkialueita!

Yksinkertainen mutta näyttävä kukka-astelma syntyi asettamalla kaksi hortensian kukkaoksaa metalliseen maljakkoon. Koska hortensian kukinnot ovat niin runsaat, vain kaksi oksaa riitti täyttämään kapean maljakon. Samaiseen maljakkoon saa tehtyä myös tyylikkään asetelman ruusuista, tällaisen asetelman voit nähdä tässä Kitchen Details -jutussa. Tarjottimella olevan Balmuirin tuoksukynttilän vuorostaan esittelin teille tarkemmin tässä New In -jutussa.

Metallinen maljakko / Sia Home

Nahkainen tarjotin / Balmuir

Tuoksukynttilä / Balmuir

Rahi / Riviera Maison

Loppukesän ovikranssit ovat aina niin hurmaavia. Pihalta löytyy niin paljon kaikkea kaunista, jonka voi pujottaa esille. 

Parvekkeen auringonkukat olivat tuottaneet niin painavia siemenkotia, että ne oli pakko naksaista pois. Kukkavarret eivät enää tahtoneet jaksaa pysyä pystyssä kaiken sen siemensadon kanssa, joten pujotin ne toissavuonna kiepautettuun ja mielestäni ihanan käppyräiseen kranssipohjaan. Vierelle pistelin toisia siemenkotia, niitä, joita keräsin pari viikkoa sitten talteen - siis unikoita.

Paljon muuta ei tarvitakaan, mitä nyt jätin vanhat punaiset marjat tuomaan väriä ja nappasin pihalta joka paikkaan leviäviä siankärsämöitä raikastamaan maanläheistä tunnelmaa.

Vielä muutamana ekana päivänä linnut eivät ole löytäneet siemenvarastoa, mutta eikönän nokkijoita ilmaannu, kunhan syksy alkaa toden teolla. Nyt luonto taitaa vielä tarjota riittävästi ravintoa.

Sisääntulon kokonaisuus on rehevä, sellainen, jonka kasvit ovat nauttineet täyden annoksen kesän lämpöä nääntymättä kuitenkaan janoon. Myös yksityiskohdat miellyttävät silmääni.
Puuttuvat vain tuoksut, niitä varten pitää tallustaa pihan puolelle leimupenkin luokse. Ovella pitää tyytyä visuaaliseen estetiikkaan.

Ohjeet kranssipohjan tekoon ja kranssikoristeiden kiinnittämiseen löytyvät täältä. Viime vuotinen runsaasti räiskyvä kranssi tähän samaan kranssipohjaan on täällä.

Viiden pisteen vihje: Näiden avulla sain sanoa hyvästit keittiön tason epämääraisille murukasoille.

Jos ei vieläkään herättänyt soittokelloja, niin kyseessä ovat Menun pippuri- ja suolamylly, jotka muuttivat vastikään tähän talouteen edellisten myllyjeni sanottua itsensä irti.

Törmäsin näihin myllyihin sattumalta ja en kyllä osannut aluksi sanoa onko niiden mötikkämäinen muoto hyvä vai huono juttu. Olin jo pohtinut Peugeotin klassikkomyllyihin sijoittamista, mutta jotenkin nämä sitten kuitenkin veivät sydämeni. Paras juttu niissä on käyttötapa, eli myllyn sijainti ylhäällä "korkissa". Pöydälle ei varise ylimääräistä ja käyttö on superhelppoa. Jauheen karkeutta voi säädellä kiertämällä korkkia ja hetken käytön jälkeen tuntuma on oikein hyvä. Toivottavasti ovat myös kestävät.

Jostain kumman syystä heräsin sunnuntaina kello seitsemän. Aurinko jo paistoi kauniisti, mutta keittiöstä kantautui hippasen epämielittävä tuoksu viime yön juhlista. Niinpä pomppasin ylös ja tartuin harjan varteen. Keräsin pullot pussiin, siistin ja puunasin pöydät ja tuolit, heti helpotti! Siinä yksin hetken zombina pyöriessä ja täydellistä hiljaisuutta ihmetellessä nappasin vähän kuvia. Stemmasin testin vuoksi vielä lainatuoleja keittiön pöydän ympärille, tykkäsin ja niin tykkäsi mieskin. Harkitaan nyt vakavasti tuoleja terassille, sopisi talomme aikakauden arkkitehtuuriin täydelliseti, bongasin Pantoneita ainakin Vepsäläiseltä.

Olohuoneessa vaihtui taas järjestys ja nyt kokosin kaikki kivat taulut yhdelle tyhjälle seinälle, hyvä idis muuten. Niin kuin olen ennenkin maininnut, niin tykkään vähän keskeneräisestä fiiliksestä kotona ja sitä nuo seinään nojaavat taulut tuovat. Toistaiseksi ovat myös pysyneet jopa pystyssä, vaikka kotoa löytyykin kaksi touhutoopea.

Minun pitänee hommata jokin laajakuvalinssi, jotta talon muoto avautuisi teille ehkä paremmin. Ruokapöytäkuvasta oikealla on takkahuone ja takkahuoneesta mennäänkin sitten toiseen osaan taloa, jossa on makuuhuoneet, kylppäri, kodinhoitohuone ja pikkukomero. Talo on suurinpiirtein L:n muotoinen.

Hei, aloinpahan funtsimaan oman kodin esittelyä vähän syvällisemmin. Tiedän, että koti on monelle niin pyhä ja intiimi paikka, ettei sitä ikinä esittelisi julkisesti tai lähtisi kuvauttamaan vaikkapa sisustuslehteen. Tässä kohtaa toki tullaan siihen, että kaikki me ihmiset ollaan erilaisia. Minä kuitenkin tuumin sen niin, että tämä on vain ja ainoastaan materiaalia. Jaan intohimoni sisustamiseen teidän kanssanne, mutta elämä sen sisällä, ihmisistä puhumattakaan on taas tietoisesti jätetty vähän ulkopuolelle.

Olisitteko te valmiita esittelemään kotianne julkisesti?

Löydettiin viime talvena kirpputorilta tällainen 50-luvun nojatuoli. Se maksoi 5 euroa. Mietittiin jonkin aikaa, että kannattaako ostaa, koska kunto oli niin huono, ettei sille uskaltanut istua. Istuinosan kankaassa oli sellaisia kostean tuntuisia tummia läikkiä, jotka eivät kuitenkaan olleet vettä. Ajateltiin, että tuolihan on huonolla tuurilla umpihomeessa.

Ostettiin tuoli kuitenkin. Irrotettiin heti jalat, ja lakattiin ne kevättalvella ensimmäisen kerran. Itse tuoliosa kuitenkin odotteli surullisena varastossa. Viime viikonloppuna tartuttiin kuitenkin lopulta haasteeseen. Ostettiin Eurokankaasta verhoilukangasta, Carlsonilta uusia nauloja ja Jyskistä lasten vaahtomuovipatja, josta veistettiin veitsellä sopivan kokoiset palat. Niittipyssy saatiin lainaan isältäni, äitini auttoi ompelussa. Kotona mies lakkasi jalat vielä uudemmat kerran ja niiden kuivumisen jälkeen laitettaan tuoli kasaan. Siitä tuli I-HA-NA! Nojatuoli on televisiotason vieressä nurkassa, että sitä voi ihastella aina televisiota katsellessa. Nimenomaan tuossa nojatuolissa kuuluu lukea sanomalehti. Eritoten sunnuntaisin - se on vähän kuin pyhätuoli.

Yksinkertaista sisustusta, mustaa ja valkoista.

Tältä näyttää nyt mentäessä pienen pieneen ärsyttävään kylppäriin..

Mustat pyyhkeet ovat Ikeasta.

Lavuaarin reunaa koristavat kivet ja tuoksukynttilä. 

Saippualle pumppupullo on jäänyt Dermosilin kosteusvoiteesta .

Kylppärin matto löytyi viikonloppuna, ja tietysti hetken oltuaan paikoillaan kissankarvat sen valtasivat  :) joo .. En pidä kylppäristä, se on pieni, ärsyttävä, pimeä, vähä tilainen, puhumattakaan suihkukaapista ... Pelikaappi on myös aika kolkko, ja sinne ei juurikaan mahdu mitään. Remonttia on turha alkaa tekemään, koska ensi vuoden alussa me etitään uusi asunto :) Onneksi ensikuussa saan toiselle puolelle pesukoneen ylle hylly viritelmän, joka tuo hieman lisää säilytystilaa ! :) Myös shamppoille, hoitsikoille yms on tulossa ei niin yleinen teline :) Jouluna aion laittaa punaista ... 

- Nani

Jyväskylässä harrastin metsäjuoksemista, pokkana vähimmissä vaatteissa mitä kaapissa oli, koska eipä kukaan siellä mua nähnyt. Kerran toikkaroi yksi golfari hukattua palloansa, mutta muuten se oltiin minä, helle ja hyttyset. Lapsuuden metsäpoluilla, jotka tunsin kuin omat taskuni. 

Tänään kuuntelin kattoa rummuttanutta kaatosadetta enkä voinut vastustaa. Suuntasin tuonne vain tuntemattomaan, kantakaupungin kaduille eksymään ja lätäköitä väistelemään (lue: lapsekaasti tähtäämään niiden keskelle). Päädyin keskustaan turistien keskelle neonkeltaisessa takissani, jota huomioliiviksikin voisi kutsua. 

Kesällä menin ja tein, koska kukaan ei nähnyt. Tänään menin ja tein koska ihan sama. Viikot läpeensä kun tehtailee työhakemuksia yrittäen tarjota itsestään sopivinta ja edustavinta kuvaa, jossain kohtaa on hyvä lakata välittämästä.

Huoneprojekti edistyy. Ostin pussilakanan tilalle verhon, jota saatan rakastaa. Joka päivä sitä ihailen. Verhotangosta ovat löytäneet paikkansa kankaan lisäksi lamppu ja skeittilauta. Suosikit. Huomenna saanen lakkaa, jolla päällystää kultansa muovinarun kestäväksi. Sitten vähän sahaan, vähän naulaan ja vähän vielä järjestän. 

Tästä tulee näköjään oikea sisustusteemaviikko, mutta antaa mennä vaan:

Törmäsin australialaiseen Arroon vasta hetki sitten, mutta nyt jo voin sanoa: IHAN MAHTAVIA!

Australiasta asti en ehkä lähde mitään tilailemaan (vaikka eivät kyllä ihan kamalan pahan hintaisia olekaan)

mutta voisin inspiroitua tästä ja ommella mattoon itse tuollaiset tupsuhapsut!

-----

Loving this Australian home interior brand Arro. Super nice colors & patterns.

Tiedättehän ne jutut niistä rumista laiskanlinnoista, joista miehet ei luovu, ja jotka on pakko yrittää sovittaa johonkin nurkkaan muuten niin kauniissa kodissa. Ne, jotka tulevat kotiin sillä asenteella että "joko mä ja mun nojatuoli tai ei kumpaakaan"? No meillä kävi niin, että minä vähän aika sitten halusin vanhempieni vintistä sen tosi mukavan nojatuolin meille siron valkoisen kangastuolin tilalle. Näin se mukavuudenhalu ja keski-ikäisyys (!) yllättää. Onneksi mieheni ymmärtää kivan sisustuksen = mun mieleisen päälle ja "meillä" on sama sisustusmaku. Olen joskus kokenut sen kamalan kompromissiasumisen versionkin, jossa oli pakko hyväksyä esim. sisältä valaistu nurkkabaarikaappi, hei 80-luku. Ja palapeleistä koottu alppimaisema. Jne.  

Kesällä totesin tämän bloggaamisen olevan myös hyvä juttu sisustukseen liittyen siten, että eräässä liikkeessä bloggaaja sai 10% alennuksen. Huimaa, mutta olin aika ylpeä kun tulin kotiin ja sain kertoa ilouutisen miehelleni. Hän tuumasi, että no niin, hyvä juu, ja hän käy töissä, että saan maksettua sen lopun 90% hinnasta. Niinkin sen voi nähdä.

Tässä kuva mun uudesta lempparista.

Pakko laittaa teille vielä yksi lapsi- ja piha-aiheinen blogijuttu, koska innostuin itsekin niin..Oikeastaan kauppojen valmiit leikkialueet ja keinut yms. näyttävät löytämieni ideoiden jälkeen aika tylsiltä! Miksi ei siis tekisi itse, ei kuitenkaan ehkä tässä hässäkässä mutta ensi kesänä:) Autonrenkaista löytyy lukuisia erilaisia ideoita. Eikä muuten maksa mitään! Moni seuraavista ideoista on toteutettavissa itse ja pienin kustannuksin.

Meidän perhe on vieraillut tänä kesänä kaatopaikalla useita kertoja. Lapset ovat myös kulkeneet loman aikana ahkerasti mukana kaatopaikalla ja pienin varmistelee aina "Onhan peräkärry mukana". Autonrenkaitakin löytyy tästä läjästä moneen lähtöön!

Alla oleva kuva on juuri sen näköinen, mistä ainakin meidän pojat tykkäisivät!

Vanhoja sähkötolppia on käytetty myös useissa lasten leikkialueiden ideoissa.

Tämä näyttää jo aika hurjalta! Mutta varmasti olisi monen kiipeilystä tykkäävän lapsen mieleen.

Autonrenkaat sopivat myös loistavasti pihaistutuksiin. Tämä värikäs kuva on mielestäni hauska ja toimii varmasti pienemmille lapsille.

Ei kun autonrenkaita haalimaan kaatopaikalta!

Kuvat: lainattu Pinterest

Tässä näin nimittäin! Tämän kuvan jälkeen seinät on saaneet tasoitetta pintaan, katto myös. Tuohon seinälle rakennetaan vielä se hyllytaso, josta kerroin aikaisemmin. Siihen on tarkoitus sitten laittaa tauluja ja muuta. Katossa näkyy paikat riippuvalaisimille. Alle kokosin kollaasiin muutamia juttuja, joita huoneeseen tulee. Sänky ja taulu meillä jo onkin, mutta nuo muut ovat sitten sillä haavelistalla :)

Meillä on siis jo ennestään Bo Conceptin sänky, jonka kelpuutamme hyvin uuteen kotiin. Yöpöytiä emme välttämättä tarvitse, sillä sängyn leveä reuna toimii pienenä laskutasona. Sänkyyn haaveilen vielä toisista pellavaisista lakanoista harmaina, sillä olen tykästynyt H&M:n valkoisiin sellaisiin. Yöpöytävalaisimien asemaa tulee toimittamaan sängyn molemmin puolin roikkuvat valot. Hay Hee nojatuolille voisi laskea päiväpeiton ja koristetyynyt yön ajaksi. Pehmeää tunnelmaa kaipaan makkariin. Lattialle ehkä lampaantalja ja hyllylle pari tuikkua.

Olen niin innoissani tästä koko hommasta, odotan muuttopäivää kuin kuuta nousevaa. Ikkunat saapuivat tänään, nyt vain odotellaan asennusta! Ensi viikolla luultavasti tehdään takka ja laatoitushommia. Sen jälkeen päästään lattian kimppuun, jonka jälkeen voidaan puolestaan asentaa keittiötä. Siitä se koti vain valmistuu, uskomatonta.  Ja niin totta.

Tunnelmallista torstaita teille <3

P.S. Perjantaina lähdemme mieheni kanssa kaksin kohti Helsinkiä, tiedossa on viikonloppuna keikkaa, hyvää ruokaa ja sukulaisia. Pari sisustusjuttua pitää hankkia sieltä, mutta muuten aiotaan keskittyä rentoutumiseen ja nautiskella Helsingin tuulista <3

Joskus koti pääsee siihen kuntoon että siivoaminenkin tuntuu täysin turhalta ja toivottomalta, ja haluaa vain nostaa kädet ilmaan ja hyväksyä se että tulee kuolemaan tämän rojun ja paskan keskelle. 

Sitten se toivon kipinä iskee jostain ja on valmis yrittämään. Ehkä pystyn tähän, ehkä elämä voittaa. Toki nämä siivouskohtaukset eivät suuntaudu esim. kaoottiseen keittiöön, vaatteita täynnä olevaan makuuhuoneeseen tai astioista lainehtivaan olohuoneeseen. Ei. Niiden kohteena on täysin itsekkäästi minun oma huone.

Alkutilanne. Suurin ongelma olivat piirrustukset ja muut epämääräiset paperit ajelehtimassa pitkin pöytiä.

Siinä on toimisto. Kyllä kelpaa istua alas ja iskeä Exceli tulille.

Piirrustuspöytä. Siellä on myös mittanauha ja vatupassi. Koska projekteja.

Tässä on pelastukseni sekä inspiraationi siivouskohtaukselle: korkkitaulu. 

Sinne saa kaikki luonnokset ja maailmanvalloitussuunnitelmat esille! Minulla on paha tapa keksiä mitä upeampia asioita ja sitten unohtaa ne täysin.

Ystävälläni Tapanilla on upeita aforismeja liittyen kahviin. Harmillisesti usea niistä on melko säädytön mutta ne asiallisimmat ajattelin saada jotenkin visuaalisesti toteutettua. (Ja ne säädyttömätkin ihan vain itselleni.) Tämä  pääsi seinälle muistuttamaan tästä suunnistelmasta. 

Tälle pöydälle ei tapahtunut mitään. Koska se on maalauspöytä ja tarvikkeet eivät ole kenenkään tiellä koska tämä on minun huone.

Oven taakse meni vuosi sitten maalattu ballerina jonka siivotessani löysin.

Tämän rupeaman jälkeen täytyy levätä ainakin viikko.

Joskus se on rakkautta ensi silmäyksellä. Jo ensi näkemältä, kenties pienestä vilkaisusta, tiedät, että tuo on juuri se kauan etsitty, täydellinen yksilö. Ja se on sitten menoa - järjen ääni on olematon.

Lipasto löytyi sattumalta Pentikin outlet -myymälästä, johon piipahdettiin täysin suunnitelmista poiketen! Sen verran arvokas tämä lipasto oli, että oli konsultoitava myös miestäni, joka tunnetusti pysyy järjissään myös näiden hankintojen kohdalla... Yllättäen ylipuhumista tämän "ehdottomasti tarpeellisen" hankinnan puolesta tarvittiin paljon vähemmän  kuin aikanaan ensimmäisten vastaavien kaappien kohdalla ;)  Oikeasti meille tarvittiin jonkinlainen säilytysratkaisu, jota oli jo suunniteltu teetettäväksikin, mutta tämä lipasto ratkaisi monta ongelmaa kerralla! Nyt eräs jo olemassaoleva senkki pääsi keittokirjojen ja kattaustarvikkeiden kodiksi. Toiseen kaappiin saatiin koko kesän Ikean kasseissa muuttokuorman jäljiltä jääneet liinavaatteet (koko kesän mua stressasi liinavaatteiden säilytysongelma!) ja tämän lipaston täyttävät vähitellen kertyvät pikkuihmisen vaatteet ja hoitotarvikkeet.  

Lipasto löytyi alkuviikosta, loppuviikon tehtäväksi jää järjestää kotiinkuljetus! Laitanpa sitten kuvia, kun lipasto on omalla paikallaan. 

Ja jottei syksyn tunnelma unohtuisi, kuvassa toinenkin samasta myymälästä kotiin päässyt ihanuus:

Syksyn sisustukseen raikkautta tuo kauniisti lämmin oranssi. Väri sointuu kauniisti tammiseen ruokapöytään ja  tabletin muotoilu jättää tammen syyt näkyville.

Olen usein törmännyt pinterestissä marmori kontaktimuovilla päällystettyihin pöytiin ja halusin toteuttaa saman IKEAN VITTSJÖ-pöydälle. Lasiin oli jo tullut vekkejä ja lasitaso on vaikea pitää siistinä kun siinä tahtoo koko ajan olla rasvaisia sormen jälkiä, joten kontaktimuovi tekee pöydästä helppohoitoisemman ;). Kontaktimuovin ostin Prismasta joka maksoi vähän alle 10€ ja pöytä IKEAsta 29€.

Ensin pyyhin lasilta ylimääräisen rasvan ja lian. Leikkasin lasille sopivan pituisen palan ja hieman kavensin, että muovia on helpompi hallita. Painelin muovia pikkuhiljaa lasille viivotinta käyttäen ja leikkasin ylimääräiset muovin mattoveitsellä. HUOM! käytä terävää mattoveistä, että saat mahdollisimman siistin reunan. Sitten alataso irrotetaan ja pyyhitään lika pois ja mitataan alatason koko ympärille sopiva pala ja kontaktimuovin päät voivat mennä päällekkäin. Samalla tavalla muovi painellaan tarkasti kiinni ja ruuvataan takasin pöytään. Jos tasoille jää ilmakuplia ne puhkaistaan neulalla ja painellaan.

Rullalla marmorinen kontaktimuovi näytti halvalle ei nii hyvälle, mutta kun se on paikallaan se näyttää tosi hyvälle eikä yhtään halvalle :).

Elokuussa huomaan ajattelevani keltaista. Se on kypsä ja intensiivinen väri, ihan kuin loppukesän luontokin. Luonnon vihreissä on vain yksi sävy ja kohta se alkaa hävitä syksyyn valmistuvan luonnon edestä. Mutta keltainen, se antaa paloa näin elokuussa. Vum, siinä syttyi liekkini.

Kesällä olen nauttinut punaisesta ja valkoisesta, ja ne ovatkin pihani kukkien päävärit. Pihalle en ole kelpuuttanut kuin muutaman keltaisen kasvin, sillä niitä löytyy luonnosta runsaasti. Olen rakennellut puutarhaa, en luontopihaa. Ruskan lähestyessä alkavat punaisen sävyt kuitenkin kaipaamaan jotain lisää myös pihassa ja elo-syyskuussa kukkivat keltapallot ja kultapiiskut sopivat mielestäni hienosti oranssiksi sävyttyvien pensaiden kaveriksi. Valkoinen ja vaaleanpunainen ovat suorastaan härskit värit keltaisen ja oranssin hehkun keskellä. Oikeastaan hellimisen sijaan toivotan mieluummin heipat valkoiselle seuraavaksi pariksi kuukaudeksi ennen lumen tuloa. 

(Ok, syyshortensiat ja muut tarkoituksella istuttamani valkoiset kasvit saavat olla ja loistaa valkoisena halutessaan, ja saavat lajinsa mukaisesti sävyttyä vaaleanpunaiseksikin. Tämä keltaisen kaipuu syttyi oikeastaan vasta vuosi sitten, sitä ennen suunnittelin valkoista ja punaista myös syksylle. Annan anteeksi menneisyyden minälle, et voinut tietää nykyisiä ajatuksiani silloin joskus. Olit nuori ja erehtyväinen, ja kokematon.)

Samaan aikaan keltaisen kaipuun alkuni kanssa alkavat tien pientareet näyttää niin kovin ankeilta, kun luonnon kukat kuihtuvat yksi toisensa jälkeen ja sade muuttaa lupiinien, ohdakkeiden ja horsmien varret mustiksi. Siemenhöytyvät onnistuvat kuorruttamaan maiseman suttuiseksi niin, että tallustaja alkaa jo elokuussa toivoa, että kuura tulisi ja kaunistaisi maiseman. Siis mitä, voiko näin ajatella elokuussa! Jotain vikaa sitä täytyy ihmisessä olla, kun t-paitakeleillä toivoo pakkasta.

Oikein kun silmiään siristää, alkaa puupäätarhurikin nähdä tienpiennarpöheikköjen seassa vielä ihan puhtaan värisiä kukkakaunokaisia, joita voi napsia jokamiehenoikeudella mukaansa. Pietaryrttejä on vielä runsaasti ja kesäisen kaapelityömaan jäljiltä yksi tienvierus on vasta nyt ehtinyt nostaa saunakukat kukkimisvalmiuteen. Viritän myös sisäisen dingolevysoittimeni päälle ja kävelen autiotontin kukkamaille keräämään kultapalloja tulevan viikonlopun kunniaksi. Mitä sitten, jos lenkkarit kastuvat, kauneus on se, joka jyllää!

Vaikka pihalla on vielä runsain mitoin kukkivaa (koska olen istuttanut keväällä purkit pullolleen - mutta en valkoista), kaipaan sisälle kukkia. Eteinen näyttää huomattavasti kutsuvammalta, kun pöydällä on maljakko täynnä kukkia. Vaikka sitten keltaisia, koska autiotontin anti elokuisen värisilmäni kanssa päätti niin.

Tätä kimppua ei vaan pidä erehtyä nuuhkaisemaan liian läheltä, sillä luonnon mykerökukat eivät levittele sulotuoksuja ympärilleen. Öhöm. Eivät.

Palataan vielä hetkeksi viime viikonlopun rapujuhliin. Tässä jutussa esittelen teille tarkemmin illan menun. Illallisen aloitimme kasviskeitolla, jossa oli perunaa ja kukkakaalia. Keiton päällä lisäsin mausteeksi ja koristeeksi tilliä sekä retiisiä. Keitto oli varsin oivallinen aloitus rapuillalliselle. Rapujuhlien kattausta esittelin teille tarkemmin tässä Kitchen Details -jutussa.

Seuraavaksi oli vuorossa tietenkin ravut, jotka tarjoiltiin perinteisesti paahtoleivän, voin ja tillin kera. Ylellisiin rapujuhliin sopi täydellisesti Balmuirin pellavaservetit ja nahkaiset servettirenkaat. Nämä olivat esillä aikaisemmin tässä Sneak Peek -jutussa.

Rapujuhliin oleellisesti kuuluu hyvän ruuan lisäksi myös hyvät ruokajuomat. Rapujuhliin sopivista valkoviineistä vinkkasin teille vuorostaan tässä Kitchen Details -jutussa. Samaisessa jutussa esittelin teille laadukkaat Riedelin viinilasit ja snapsilasit, joilla kattaukseen saadaan juhlavuutta ja ylellisyyttä.

Pääruuaksi tarjoilin siikafileitä porkkana-inkiväärilisäkkeellä ja illan kruunasi sitruunainen jälkiruoka. Täydellinen ilta hyvän ruuan, juoman ja ystävien parissa!

"Väsynyt mutta onnellinen"- fraasi kuuluu todeta yleensä kun joku projekti on ohi. Itse totean sen nyt tähän väliin..väliväsymys! Pari päivää sitten totesimme mieheni kanssa, että nyt 3 kuukautta kestänyt remontti alkaa jo tuntumaan. Tätä käytännön vaihetta edelsi koko viime kevät suunnittelua, selvittelyä, paperitöitä ja asioiden hoitoa.

Tämä viikko on ollut ihan kreisi! Sinkoilua paikasta toiseen, tavaran roudausta, ruuhkassa istumista ja taistelua kelloa vastaan, jotta kerkiän päiväkodille hakemaan lapset. Muutamina päiviä istuttiin kummatkin ruuhkassa 1h30min - 1h 50min tahoillamme (huom. kuvan auto ei liity juttuun!). Mutta iltaisin aina lähemmäs puolen yön aikaan, kun pääsen nukkumaan 3- vuotiaani kainaloon asuntovaunuun, totean taas "Kaikki hyvin, meillä on lämmin yösija, mitä monella maailmassa ei ole, ruokaa jääkappissa ja perusmukavuudet". Nyt reilu 30- vuotiaana olen oppinut, että koti on paikka, ei talo vaan paikka, jossa sielu lepää. Illan hämärässä pieni remppavalo kädessäni ihailen pihaamme (vaikka se nyt onkin vähän hoitamaton sattuneesta syystä) ja nautin hiljaisuudesta:)

Tavaran roudauksesta ja logistiikasta tietää, että remontti etenee! Syksyn sateet ovat vähän hankaloittaneet oloa ja asumista poikkeusolosuhteissa mutta tästäkin selvitään! Ennen kuljin pyörällä lasten kanssa paikasta toiseen säällä kuin säällä ja minulla oli aina core-tex- vaatteet päällä. 3 kuukautta sitten sain ajokortin ja nyt autoilevana en osaa huomioida varavaatteita. 200-300kg painanut lattialastin roudaaminen kesti tovin aivan kaatosateessa ja loppupäivä menikin sitten litimärissä vaatteissa (matkalla kävin niitä kuivattamassa äidilläni 10min kuivausrummussa, kun hain pestyt pyykit kotiin päin). 

Sade on ehdoton tämän syksyn viholliseni! Se hankaloittaa mm. pyykin kuivatusta, tiskaamista, pihapuuhia ja ruoan laittoa. Saimme onneksi kaverilta lainaksi sähkölieden ja uunin, mikä auttaa asiaa vaikka ei olekaan maailman nopein eikä suurperheen tarpeisiin suunniteltu. Sisällä on kuitenkin paljon mukavampi laittaa ruokaa kuin kaatosateessa grillaten. Lapset leikkivät sisällä noin neljän neliön alueella mutta ihmeen hyvin eläminen on sujunut! 

Loput tiskit hoidan lasten mentyä nukkumaan saunalla kynttilän valossa. Romanttista. Puusauna lämpiää joka ilta, ja sitä tulee kyllä remontin valmistuttua ikävä. Nukkumaan ollaan päästy melko myöhään ja remonttiväsymystä lisää esikoisen aikainen herääminen huussiin (ja näin kaikkien herääminen liian aikaisin) sekä omien unien jääminen melko lyhyeksi. Asuntovaunussa nukkuminen natisevalla ohuella patjalla ei ole ollut luksusta ja odotammekin, että pääsemme pian talon ensimmäiseen kerrokseen nukkumaan kunnon patjoilla:) 

Facebook- sivuille postaan päivän remonttitapahtumia ja ajankohtaista! Blogiini kirjoitan juttuja pienellä viiveellä, koska nyt on ollut vain niin lennokasta..

Tässä yksi päivä ratkesin ihan täysin yrittäessäni yhtäaikaa väsätä katkarapusalaattia, tortillataikinaa sekä lihatäytettä tacoihin. Katkaravut päätyivät lattialle, maissijauhot tiskialtaaseen ja paistinlastankin onnistuin lennättämään lattialle niin, että lihaakin oli ympäri keittiötä. 

Meillä on siis liian pieni keittiö, jotta siellä voisi mukavasti tehdä juuri edes voileipää. Tuona epätoivon hetkenä kaikki ruuat pitkin keittiötä, vihdoin myönnyin Papin ehtdotukseen hävittää aamupalapöytäni ja jakkarani (a.k.a. baaripöytä ja -tuolit). Nyt tilalla (tietenkin Ikean viimeisen päälle hahaa) apupöytä, johon sain sentään kaiken keittiön elektroniikan mahdutettua. Vapautui sentään se yksi työtaso, jotta voileivän tekeminen helpottuu :D Pienestä kun ei saa suurta.. Ja tätä vuokrakämppää harmaine muovimattoineen ja valkosine seinineen ei juuri sisustella. Pienuutensa vuoksi on vain yrutettävä saada kämpästä jotakuinkin toimiva nyt nelihenkiselle perheelle. Pieni piristysyritys - eli sain esille aikoja sitten haalimani Coffee shop -kyltin ja Kellogg's -murorasiat.

JÄLKEEN :

ENNEN:

Mutta onpa kurjaa juoda aamukahvia ja napostella iltapalaa, kun en voi lempipaikallani tuijotella bussipysäkin ihmisiä. Uskokaa tai älkää se on ärimmäisen mielenkiintoista. Vähän stalkkaajan vikaa.. Tänä aamuna kahvia keittäessä näin esimerkiksi jostain kumman syystä kalsarit päässä lenkkeilevän miehen (ihan oikeesti, muuten ihan normaalit lenkkikuteet) ja koko bussipysäkin väki käänsi päätään kuin elokuvissa samanaikaisesti kalsarimiehen menoa seuraten. On nähty myös iltamyöhällä kaupunkiin baareihin suuntavaat seurueet, joissa on esimerkiksi lyöty vetoa punnertamisesta ja siinä sitten punnertavat ähisten tyttöjen hihitellessä vieressä. Nyt on tietenkin taas se aika vuodesta kun ohi juoksee ryhmiä alastomia fukseja ja teekkareita. Kesäaikaan ambulanssi kävi poimimassa sammuneita juomannauttijoita.. Erittäin värikäs on siis tämä meidän taloa vastapäätä sijaitseva bussipysäkki ja sen ympäristö. Sen lisäksi, että myös ihan normi-ihimisen hyppelehtimistä talvikylmällä voi aikansa kuluksi tuijotella aamulehden luvun sijasta.. Pitänee sijoitella ruokapöytää uudestaan, jotta voin jatkaa stalkkauksia - ehkä siis jopa kaikilla aterioillani!